torstai, toukokuu 22, 2003
Elämää
Vaikka pariviikkoinen tytöntyllerö onkin alati mielessä ja huomion keskipisteenä, huomaan etten koe joutuvani luopumaan asioista tai olevani erityisen väsynyt. Olemmekin etuoikeutettuja siinä mielessä, että olemme molemmat kotona. Kertun taakka kevenee, enkä minä tunne jääväni paitsi mistään. Ja tarvittaessa blogikin päivittyy pikkuisen nukkuessa sylissäni olevalla tyynyllä.
Eilen entinen bändikaverini J kävi kylässä. Katselimme Tullia ja Rushia mukanaan tuomilta videoilta. Hän kysäisi olisinko kiinnostunut hänen uuteen kokoonpanoonsa. Sanoin, että musiikillisest ambitioni ovat toisenlaisissa projekteissa. Hän ehdotti kuitenkin, että voisin toisinaan käydä treeneissä kakkoskitaristina. Se kuulosti mielekkäämmältä. Aiemmin soitin kitaraa (ja sittemmin bassoa) ja lauloin, mutta bändi hajosi. Nyt en viitsisi niin paljon laittaa energiaa coverbändiin. Olisi kuitenkin kiva toisinaan käydä soittamassa biisejä jotka entuudestaan tuntee. Saa nähdä.
Huvittavaa kyllä, tuon aiemman yhteisen bändimme demo on edelleen työn alla. Sen merkitys on tietysti enää henkilökohtaisen historian tallettaminen, vaikkakin näin jälkijättöisesti. Saan varmaan parin viikon sisällä joulukuun lopulla nauhoitetut rumpuraidat kotiini ja yritän soittaa niihin bassoja ja ehkä vähän kitaraa. Kiva jälleen nauhoitella niin, ettei tarvitse itse thedä kaikkea säveltämisestä miksaukseen asti.
Leave your response