tiistai, toukokuu 06, 2003
Kärsivällisyys on hyve
Näin vuosia sitten unta, että minua seurasi kärpänen, joka alati yritti tunkeutua korviini, silmiini, sieraimiini. En saanut metallinhohtoista pirulaista hengiltä millään.
Lopulta oransiin kaapuun pukeutunut munkki kertoi minulle sen olevan lähetetty opettamaan minulle kärsivällisyyttä. Kuulosti järkevältä, vaikka vituttikin.
Minulla oli ystävä, joka tuntui tekevän kaikkensa ärsyttääkseen minua. Sanon tuntui, koska hän yksinkertaisesti oli luonteeltaan leväperäinen eikä osannut muuta. Hän opetti minulle kärsivällisyyttä enemmän kuin kukaan.
Rajansa kaikella.
Kun häneltä karkasi mopo pahemman kerran käsistä, olin valmis auttamaan. Hän otti apuni vastaan ja puukotti kuvainnollisesti selkään. Tein hänelle selväksi, että nyt riittää. En ole hänestä sen koommin kuullut.
Aamulla heräsin yksin. Kerttu oli työkaverinsa kanssa jossain ja viikon meillä majaa pitävä veljeni oli ensimmäistä päivää työharjoittelussa. Musti nukkui olohuoneessa.
Tajusin olevani äärimmäisen tuskastunut ja kärsimätön. Miksi lapsemme ei ole vielä syntynyt? Ajattelin väsyneenä, että koko juttu on vain väärinkäsitys, tai että meitä on kustu pahemman kerran silmään.
Asennoiduimme henkisesti siihen, että lasketusta ajasta kuluisi vielä kaksi viikkoa, ennen kuin mitään tapahtuisi. Saahan sitä yrittää. Voi luoja että reipas viikko voi olla pitkä aika!
Kerttu tuskaili illalla tilaansa. Minä lohdutin, että jos sitten keskiviikkona sairaalassa käynnistävät. Hän vastasi, että mielummin omia aikojaan. Olen samaa mieltä, mutta kun minun harjaantunut kärsivällisyyteni on kadonnut jonnekin.
Kun omakin olotila on tällainen, voin vain yrittää kuvitella miltä Kertusta tuntuu..
Leave your response