perjantai, elokuu 29, 2003
Vaimoksi luultu
Uskotteko, miten häpäisin itseni vaimon silmissä edellisenä päivänä, kun nyt kirjoitan tätä yöllä, ja teidän silmissänne nyt, lukiessanne näitä rivejä, olipa yö tai päivä? Siten häpäisin, että olin päivänokosilla, kukuttuani suurimman osan yötä taas jonkun tietokonehomman ja kofeiinittoman murukahvin parissa, ja yhtäkkiä tuli unessa semmoinen tunne että joku sanoi jotain. Havahduin syvältä S4-unesta vähän matalammalle ja kysyin vaimolta: "Mitä sinä sanoit?" Vaimo katsoi minua omituisesti ja tokaisi: "Sinä pieraisit ja heräsit siihen, hölmö!" Olin siis pitänyt viikon luontoääntäni vaimon puheena. Ymmärrettävästi hän ei ollut tästä erehdyksestä iloinen. Silti naurahdimme luontevina ja sain luvan kertoa asiasta "jos välttämättä halusin häpäistä itseni". (Vaimo sanoi lisäksi, että hän oli pitänyt toistaiseksi perheemme piirissä kuulluista kysymyksistä omituisimpana hajamielistä tiedusteluani "onko nyt kevät vai syksy", mutta keskustelu omien luontoäänten kanssa vei kuulemma siitäkin puupäisyydestä voiton. Minä tietysti olen vaan mielissäni, kun voin olla naisrukalle edes jollakin tapaa iloksi.)
Markus Kajo: Kettusen Kootut (WSOY 1996)
Leave your response