perjantai, marraskuu 11, 2005
Kate ja minä
Varhaisimpiin muistamiini audiovisuaalisiin musiikkikokemuksiini lukeutuu erinäisiä sumuisia muistoja Euroviisusta, välähdyksenomaisia mielikuvia Kissistä ja Alice Cooperista dokumentissa, joka käsitteli glam- ja horror rockia, sekä Kate Bush laulamassa Wuthering Heightsia*. Kaikki nämä tarjosi Ruotsin televisio 70-luvun loppupuoliskolla.
Kate jäi mieleeni pysyvästi, vaikkakin ehti kulua melkein kymmenen vuotta, ennen kuin tiesin kenestä oli kyse.
Kun veljeni toi kotiin c-kasetille nauhoitetun levyn Hounds of Love, olin täysin myyty. Erityisen kiehtova on levyn toinen puolisko. The Ninth Wave-otsikon alle sävelletyt seitsemän biisiä kertovat laivalta mereen huuhtoutuneen naisen kokemuksista, kun hän yksin yöllä kelluu pelastusliiviensä varassa ainoastaan pieni merkkivalo mukanaan. Hiljalleen hän vajoaa uneen ja alkaa painajaisten kavalkadi.
Sittemmin hankin muutkin Katen levyt muodossa tai toisessa ja kokonaisuuksina niistä järisyttävimmät jo mainitun Houndsin lisäksi ovat olleet The Dreaming ja The Sensual World.
Viimeisen kolmen neljän vuoden aikana on minun ja Mr. T:n välille muodostunut vitsiksi Katen vuosittaiset ilmoitukset levyn ilmestymisestä ensivuonna. Hämmästys olikin suuri kun uusi levy Aerial lopultakin ilmestyi.
Olen kuunnellut uuden levyn muutaman kerran ja se tuntuu pikkuhiljaa uivan liiveihin. Muutama biisi aiheuttaa erittäin voimakkaita väristyksiä. Katen vimmaisuus on huomattavasti laantunut sitten Dreamingin, mutta rouvan luomat äänimaisemat, tunnelmat, melodiat ja tekstit ovat pysyneet aivan yhtä huumaavina ja arvoituksellisina. Suosittelen syöksyä hunajaisesta merestä hunajaiselle taivaalle.
-------------
* Yksi elämäni hirveimmistä musiikkikokemuksista oli kuulla ja nähdä Laura Voutilainen esittämässä Wuthering Heightsia jossain gaalaohjelmassa (Kertun mukaan kyseessä oli joku milleniumjuhla).
Leave your response