Kohtaavat yössä kuin laiva ja jäävuori
lauantai, syyskuu 29, 2007
Sieväkasvoinen ja itkettynyt punkkarityttö astuu yövuoron kyytiin. Verenpunainen irokeesi hipoo haitaribussin kattoa. Hän niistää nenänsä, yrittää soittaa kaverille, mutta ei saa apua.
Mies tuijottaa tyttöä, ja se huomataan.
- Mitä **ttua sä tuijotat? Oonko mä joku näyttelyeläin, tä?
- No mitä kuvittelet minun tuijottavan? Pistät silmään kuin moderni tilataideteos keskiaikaisessa kirkossa. Olet kuin liikenneonnettomuus; en haluaisi tuijottaa, mutta minkäs sitä ihminen luonnolleen mahtaa. Kuin reikä hampaassa; kieltä ei voi estää härkkimästä, vaikka kuinka sattuu. Mitä tuon pystyttäminen vaatii? Onko keesisi sisällä tukiranka? Eiväthän kätesi voi yltää noin ylös. Kuinka monta raksatyöntekijää olet palkannut? Vaaditaanko apua ylemmiltä voimilta? Vaiko alemmilta? Eläinuhreja? Onko tuossa vuohen verta? Ymmärrän kyllä, että piiloudut räikeän ulkonäön taakse, mutta tosiasia on, että haluat epätoivoisesti tulla huomatuksi. Sitä minä tuijotan.
Toivottavasti tyttö poistui oikealla pysäkillä.
Tunnisteet: väritetty todellisuus
Leave your response