Tamperelainen koti-isä, vapaataiteilija/ajattelija, harrastelija muusikko/
säveltäjä/valokuvaaja.. no, harrastelija.
Search
flickr
keskiviikko, huhtikuu 30, 2003
Suurin rytinä Irakissa on ohi, joten linkitänpäs jälkipuintiin liittyvän uutisen.
Sanonta "Couldn't get arrested" näyttää pitävän paikkansa disinformaatioministeri Mohammed Saeed al-Sahhafin (a.k.a. Comical-Al) kohdalla.
"He's my man, he was great." kommentoi Bush Sahhafia.
tiistai, huhtikuu 29, 2003
Ankara vapun viettäminen alkoi. Kaksi päivää menoa ja meininkiä: Tänään puhallettiin pallot, huomenna serpentiinit. Jihuu.
Tänään oli jälleen neuvolakäynti. Kaikki tuntuisi olevan kunnossa. Pikkuihminen ei vain ihan vielä ole valmis tulemaan ulos.
Erittäin hyvä astrologiaa harrastava ystäväni antoi oman arvionsa milloin synnytys käynnistyy. En suostunut sanomaan Kertulle, mikä ajankohta oli. Odotan mielenkiinnolla osuuko hänen veikkauksensa oikeaan.
maanantai, huhtikuu 28, 2003
Sainpas jälleen nauraa itselleni, kun oli tarkistettava, että sähköpostiohjelmani toimii ihan oikeasti, kun en ole saanut mitään postia kahteen päivään. Pitää varmaan liittyä useammalle postituslistalle..
En ole tainnut koskaan ostaa täysihintaista PC-peliä. Vaellan aina ensimmäiseksi budjettihyllylle katselemaan ja useimmiten poistun tyhjin käsin. Tänään tein tuosta hyllystä hankinnan: GTA2.
sunnuntai, huhtikuu 27, 2003
Markon kauhuleffapohdinnat herättivät minussa tarpeen tarttua vanhaan intohimooni. Joskus nuorena mitä naurettavimmat jutut aiheuttivat minulle unettomia öitä ja painajaisia. Esimerkkeinä mainittakoon vaikka Kivikasvojen tulkinta Draculasta ja Michael Jacksonin Thriller-video. Nykyään en enää pelkää Kivikasvoja.
Viidennellä luokalla näin ensimmäisen Painajainen Elmstreetillä-elokuvan. Seuraavana päivänä kouluun meni hyvin väsynyt poikia. Siitä lähtien aloin katsella kauhuleffoja ja lukea kauhukirjallisuutta ja kulkea pimeällä hautausmaan poikki päästäkseni irrationaalisista peloista. Ei niistä sillä pääse, mutta kauhuleffoista aloin pitää ja harvemmin ne enää onnistuivat pelottamaan.
Pitääkin katsella pitkästä aikaa kokoelmistani löytyviä lemppareita, kuten Clive Barkerin ohjaama riemastuttava limailu Hellraiser. Tämä taitaakin olla ainoita kauhuleffoja mitä minulla on DVD:nä. VHS-kopioita onkin sitten jonkin verran.
lauantai, huhtikuu 26, 2003
Kun 1998 Madonnan Ray of Light ilmestyi, olin positiivisesti yllättynyt musiikin tasosta ja hänen lauluäänensä kehittymisestä. Tänään, viitisen vuotta myöhemmin katselin The Story of Madonnaa MTV:lta ja järkytyin kuinka epävarmalta hänen äänenstä kuulostaa biiseissä Frozen, Ray of Light ja erityisesti The Power of Goodbye. Kuulostaa siltä, että hän on aika vasta alkanut ottaa laulutunteja, eikä ääni ole hänen luonnollinen äänensä. Pahimmat epävarmuudet on maskeerattu kompressoinnilla ja valtavalla kaiulla.
Korvani ovat ilmeisesti tarkentuneet kuluneen viiden vuoden aikana.
Matkalta tarttui mukaan seuraava testi:
What kind of a thinker are you?
The Renaissance ideal
The leading thinkers of the Renaissance were not just experts in their own field. The renaissance scholar was expected to master all branches of knowledge.
With his insatiable desire to know everything, Leonardo da Vinci is often held up as the ideal Renaissance man.
Mielenkiintoista. Tuli joskus mietittyä, että tämä aika välineineen - tietokone ja internet lähinnä - olisivat ihanteellisia renesanssi-ihmiselle. Valitettavasti todellisuudessa näitä mahdollisuuksia käytetään aika rajoittuneesti, enkä millään muotoa väitä, että olisin poikkeus, päinvastoin. Ajatteluni näistä potentiaaleista on keskimääräistä vammautuneempaa, koska pystyn jotenkuten hahmottamaan mitä minä voisin tehdä, ja jatkan silti samlla anaalisella tasollani.
perjantai, huhtikuu 25, 2003
Tämän päivän lääkärit laskivat lapsemme syntymäpäiväksi. Odotamme raskauden jatkuvan vielä jonkin aikaa. Aloitamme siis positiivisten lukujen laskemisen.
Tällä hetkellä kuulokkeistani virtaa parin viikon tauon jälkeen King Crimsonin The Power to Believe. Ah mitä korva- ja aivokarkkia.
Muuten tämän päivän musiikillisesta tarjonnasta on vastannut tavallisuudesta poiketen Kerttu. Hänen spontaanit käynnit levyhyllyllä tuottivat seuraavan levylistan:
Dave Mathews Band: Crash
Fleetwood Mac: The Dance
Lynyrd Skynyrd: Nuthin' Fancy
Kauko Röyhkä: Onnenpäivä & Mutta mutta
Crosby, Stills & Nash: Crosby, Stills & Nash
Pääsiäisen lämmin sää hämäsi joka kevät esiin raahautuvia kummajaisia. Tällä viikolla niitä on näkynyt Tampereella kohtalaisesti. Maanantaina näimme Yliopiston Apteekissa, kuinka sisään käveli puusta pudonneen näköinen lihava nainen, jonka suupielistä valui Big Mac-kastiketta. Hän käveli farmaseutin luo ja kysyi isoon ääneen onko hänen verenpainelääkkeilleen halvempaa vastaavaa tuotetta. Oli tainnut lääkerahat kadota Ronaldin taskuun.
Eilinen tapaus oli perinteisempi: Juoppo bussissa. Tai ainakin oletimme niin. Harvoin näkee ihmistä sellaisessa kunnossa, ettei pysy istualtaa pystyssä. Aina kun bussi vähän jarrutti, mies löi päänsä edessä olevan penkin viereiseen tankoon. Ja lujaa. Hän istui nuoren tytön vieressä ja puhui hänelle täysin käsittämätöntä mongerrusta ja välilä tarttui kiinni tyttöön, joka vaihtoikin paikkaa. Välillä äijä karjaisi isoon ääneen "Tuula!" ja vaipui takaisin katatoniaan. Kun nousimme bussista, kuski alkoi kammeta häntä ulos. Emme jääneet seuraamaan tilannetta.
Tänään näin harmittoman oloisen yksinpuhelijan (ilman korvanappia, saanen huomauttaa) joka oli pukeutunut näennäisen sattumanvaraisesti kirpputorilta poimittuihin vaatteisiin.
Osalla näistä avohoitopotilaista ei varmaan ole kovin mukavat oltavat, kun heidät keväisin lykätään ulos pitämään huolta itsestään. Varsinkaan, kun ilmat tekevät kepposen ja talvi iskee takaa päin. (Onko tuo ilmaisu jostain biisistä? En nyt kykene muistamaan.)
Minä, hyväosainen paskiainen, kävi tänään ostoksilla: Uudet lenkkarit ja mustekasetti. Kyllä sitä saa rahaa uppoamaan vähälläkin ostelulla. Lenkkarit olisi tarkoitus laittaa ihan oikeaan käyttöön. On nimittäin pirun hauskaa kesällä käydä juoksemassa Mustin kanssa metsässä. Sitä ei oikein viitsisi tehdä kävelykengissä.
torstai, huhtikuu 24, 2003
1½ astetta lämmintä. Että sitäpaljon kevät.
Päivän siivous eteni mukavasti Graham Central Stationin tahdissa (Hair on kyllä musiikillisesti yksi pornoimmista tietämistäni biiseistä).
Siivous keskeytyi sen verran, että kävimme ostamassa kuppipuristimen, kun Kerttu onnistui aamulla rikkomaan entisen. Samalla tuli ostettua vanna. Isommista hankinnoista taitaa enää puuttua sitteri.
Palattuamme moppasin lattiat ja söimme. Kerttu otti pienet päikkärit ja minä kävelytin sillä välin Mustin. Sitten olikin aika katsella X-Men. Elokuva oli aivan yhtä hyvä kuin ensimmäisellä kerralla (vain pienemmässä mittakaavassa kun televisiosta on kyse). Anamorfinen kuva ja 5.1 Dolby Digital ääni olivat nannaa eikä SNIKT! ole ollut terävämpi koskaan. Tovottavasti X2-leffassa BAMF! kajahtaa yhtä mehukkasti.
Katseltuani ja erityisesti kuunneltuani Wild Man Bluesia minun on todettavat, että Woody Allen todistettavasti osaa soittaa klarinettia. Ja vieläpä hyvin. Mieshän soitti varsin hilpeitä ja tunteikkaita sooloja. Dokumentti itsessään oli hieman puuduttava, mutta siihen auttaa kaukosäädin.
Päivällä tuli tehtyä DVD-hankinta: X-Men 1.5 eli se ensimmäinen leffa lisukkeilla. Tämä on ollut ostoslistalla jo pitkään, mutta nyt oli sopivasti julkaistu tämä kahden levyn erikoispainos toisen osan ensi-illan alla, joten sorruin siihen. Mutta minä ryöminkin murrosikäni läpi Ryhmä X:ää lukien. DVD on vielä katsomatta: huomenna siivouksen jälkeen oli Kertun toive, ja viimeisillään raskaana olevaa naista on toteltava (arvatkaa kuka siivoaa).
Nyt alkaa jo uni tulla silmään. Heräsin aamulla tavallista aikaisemmin, kun pihalla päiväkotiin viety lapsi sai hysteerisen kirkumiskohtauksen. Sitä kesti ja kesti. Minä empaattisena ihmisenä suljin ikkunan. Minusta tulee varmasti loistava isä.
Hyvää yötä.
keskiviikko, huhtikuu 23, 2003
Tietokone tuntuu toimivan moitteettomasti. Ehkä säästyinkin käyttiksen vaihdolta toistaiseksi.
Kävimme elokuvissa katsomassa Koppsin. Suosittelen erittäin lämpimästi. En muista milloin olisimme nauraneet yhtä makeasti. Benny the Cop on yksi parhaimmista elokuvapoliiseista. Pitää vastaisuudessakin katsoa Josef Faresin tulevat leffat. Tämä ja Jalla! Jalla! ovat molemmat olleet mieleenpainuvia kokemuksia. Molemmissa leffoissa pääosia vetätvät Fares Fares ja Torkel Petersson ansaitsevat suitsutukset. Erityisesti Torkelin Benny ei ihan heti unohdu.
tiistai, huhtikuu 22, 2003
Pitkäperjantain improvisaatio oli roskaa, mutta se tuntuu avanneen pienen luovuuden puuskan. Toissapäivänä kehitin melodian ja/tai soolon erääseen vanhaan jatsahtavaan pohjaan. Improvisaatio-/sävellys-/nauhoitussessio eteni jo entuudestaan minulle tuttuun tyyliin: Pienissä pätkissä oivaltaen, epäonnistuen, kokeillen ja päätäpahkaa syöksyen eteenpäin. Prosessi koituu toisinaan sävellysten turmioksi, toisinaan se toimii.
Tänään käytin kuitenkin toista minulle tuttua metodia: Pitkä kitaraimprovisaatio (digitaaliluuppeja ja efektejä, tällä kertaa 27 minuuttia), jonka sitten armotta pilkon palasiksi ja liimaan uuteen uskoon.
Tämänpäiväisestä tuli mielenkiintoinen 11 minuuttinen, jonka pohja on eräässä kolmen vuoden takaisessa nauhoituksessani. Saattaa olla, että tämä on etsimäni osa neljä Orson Scot Cardin inspiroimaan juttuun. Tämä projekti on jatkunut jo pari vuotta. Jos tämä osoittautuu ajan myötä sopivaksi neljänneksi osaksi, minun tarvitsee vain löytää osa 2.
Päivän muita mukavuuksia: Kerttu ilmoitti iloisesti: "Västäräkistä vähäsen, mutta pääskyset saat bongata itse." Mustia kävelyttäessäni en bongannut pääskysiä, mutta haistoin kyllä jonkun paistamassa lättyjä (aka lettu, ohukainen, plätty, räiskäle.. varmaan muitakin löytyy, mutta lätyt ovat parhaita!). Niinpä tein Kertun kanssa diilin: "Jos teet taikinan, niin minä paistan."
Pannultani syntyi vain täydellisiä lättyjä. En muista ikinä ennen saaneeni koko satsia paistettua ilman yhtäkään repaleista tai muuten epämääräistä yksilöä. Varmasti kiitos Kertun taikinan ja hellamme sopivan 4-asennon lämpötilan (kuuden ollessa korkein).
Pitäiskö lopetta lättyjenpaistoura nyt, kun on huipulla?
Tämän kauniin päivän lopuksi päätin ottaa ja siivota tietokoneeni, kun se tuntuu tällä hetkellä vanhalta ja kaikkea muuta kuin vakaalta. Epäilen kyllä että edessä on käyttiksen vaihto. Tietokonetta en vaihda, ***kele! Vielä on sinniteltävä tällä. Hieman vähemmän kaatumisia ja laittomia toimintoja, niin minä olisin tyytyväinen.
Huomenna on (toivottavasti viimeinen) neuvolakäynti. Pitää mennä nukkumaan, että jaksaa nousta.
sunnuntai, huhtikuu 20, 2003
Enetationin kommentointijärjestelmä näyttää olevan nurin.
Kävin yöllä läpi kaikki merkintäni ja korjasin kappalejaon. Nyt ainakin Operalla ja IE:lla tekstin pitäisi näkyä tarkoittamallani tavalla.
Unohdin eilen mainita, että näimme kävelyllä ensimmäiset sinivuokot. Tänään näimme ensimmäiset leskenlehdet kurkoittelemassa kohti valoa harmaanmustan kuonan seasta. Voitanee sanoa, että kevät on virallisesti täällä.
Kaunis sää on tehnyt tästä pääsiäisestä muistettavan. Päivällä näin ensimmäisen nokkosperhosen - Kerttu sanoi nähneensä yhden jo pari päivää sitten. Oravia näkyi Tesomajärveä ympäröivissä metsissä paljon.
Päivän omituisin juttu oli Mustin sekoaminen. Ostimme kinuamiseni johdosta karitsan kyljyksiä. Täytän tänä vuonna 30, enkä ole ollut varma olenko koskaan syönyt lammasta. Ei ollut maineensa veroista suunta tai toiseen. Joka tapauksessa, Kerttu rupesi paistamaan kyljyksiä pannulla ja minä istuin tietokoneen ääressä tekemässä jotain, kun Musti alkoi vinkua ja täristä. Ajattelin että sillä väänsi mahasta, joten lähdin sen kanssa ulos. Ulkona se käyttäytyi täysin normaalisti. Aloin epäillä jotain. Kun tulimme takaisin kotiin, jouduin kiskomaan sen hihnasta sisän. Se tuntui pelkäävän lampaanlihan hajua. Koko illan se on vältellyt keittiötä. Sen lisäksi, että karitsa on kallista eikä kovin hääppöistä lihaa, koiramme pelkää sitä. Emme siis enää osta sitä.
Eilisestä rotaatiossa olevien levyjen listasta jäi uupumaan David Sylvianin & Robert Frippin upea The First Day (jolla olevaa viiltävän kaunista biisiä Bringing Down the Light Fripp kuulostaa kierrättäneen Crimsonin The Power to Believe II-biisissä).
Taitaa olla aika vetäytyä yöpuulle.
perjantai, huhtikuu 18, 2003
Pääsiäinen tuntuu tänä vuonna etäiseltä. Yleensä sen vaikutus on ollut samankaltainen kuin joululla, tosin lievempänä. Molemmat ovat rauhoittumisen ja oman sisäisen maailman tarkastelun aikaa. Tänä vuonna en ole tuntenut pääsiäisen lähestymistä. Taidan olla liian levottomassa odotuksen tilassa pystyäkseni tarkastelemaan sielunmaisemiani. Taidan kuitenkin illalla/yöllä yrittää avautua musiikille ja soittaa perinteiset juhlapyhäimprovisaatiot.
Tällä hetkellä kuuntelussa:
Norah Jonesin: Come Away With Me
Viimeisin kirpparilöytöni, 5 euroa.
Bruford Levin Upper Extremities: Blue Nights
Lloistava, loistava levy.
Eno Moebius Roedelius: After the Heat
Leo Kottke: 6- and 12-String Guitar
Huh..
Larry Coryell & The Eleventh House: Introducing..
Fuusioitumista.
Dr. John, The Night Tripper: Gris-gris
Omituisin levy pitkään aikaan.. Voodoo hoodoo..
Dr. John: In the Right Place
Tässä urassa minun sieluni rentoutuu.
torstai, huhtikuu 17, 2003
On hauskaa huomata, että minulla on sen verran mielenkiintoinen ja aktiivinen elämä, että saatta mennä päiviä, etten edes kytke tietokonetta päälle, saati sitten tee merkintöjä täänne.
Laskettu aika lähestyy. Alamme molemmat olla hieman kärsimättömiä. Kertun mieliala vaihtelee ja minä pyrin olemaan poissa tieltä ja läsnä aina tilanteen mukaan. Asioiden tärkeysjärjestyksessä tuntuu liikehdintä. Blogin aktiivinen päivittäminen ei ole ollutkaan siellä kärkipäässä, saati sitten synnytyksen jälkeen. Tulen varmasti tekemään merkintöjä, en vain tiedä kuinka usein. Tarpeen vaatiessa, arvatenkin.
torstai, huhtikuu 10, 2003
Huomasin, että blogissani teksti on monissa merkinnöissä näkynyt yhtenä pötkönä kappalejaoista huolimatta. IE näytti kaiken niin kuin piti, mutta ainakin Opera sai pidemmät tekstini vaikuttamaan mielipuolisilta. Nyt ongelma on ainakin uudempien merkintöjen osalta korjattu.
Täältä saat tietää minkä ikäinen olisit paikallisissa vuosissa laskettuna, jos olisit syntynyt toisaalla aurinkokunnassamme.
Saisikohan tämä leipä suuren suosion suomessa?
Vaikka otsikosta voisi toisin luulla, tämä merkintä ei sisällä mitään kovin lennokasta, eikä edes omaperäistä. Kyllästyin vain lopulta käyttämään Microsquish Internet Exploderia jatkuvien kaatumisten takia. Asensin vikkeläliikkeisen Opera 7.03:n. Hetken näytti siltä, etten pystyisi bloggaamaan tällä selaimelle, mutta ongelma näyttää ratkenneen.
Vielä kun hankkiudun eroon Outlook Expressistä, niin olotila kohenee entisestään.
Kirjoitin tänää kirjeen eräälle vanhalle (minua nuoremmalle) ystävälle. Tässä pari otetta.
Eräänä päivänä sitä vain tajuaa, ettei enää olekaan niin nuori ja alkaa muistella menneitä. Silloin sitä tuntee sen pistoksen sisimmässään. (...) Keskittyminen tapahtuu enemmän arkipäivän tasolla ja kommunikaatio rajautuu pieneen piiriin ja pikamuotoiseksi: sähköposti, tekstiviesti, nopeat puhelut (viimeisin on harha: asiasisällön puolesta puhelut voisivat jäädä minuutin parin mittaisiksi, mutta tietäähän sen mitä tapahtuu kun äitin tai veljien kanssa alkaa puhua). Kirjeen kirjoittaminen tuntuu aina jotenkin vaivalloiselta, vaikkei oikeasti sitä olekaan (tämäkin on harha: välittömän tyydytyksen sukupolvi ei voi odottaa vuorokautta, että viesti menee perille). Niinpä tekemällä jotain niinkin vanhanaikaista ja konservatiivista kuin kirjeen kirjoittaminen, pieni kapinallinen riemuitsee sisälläni.
Eräänä päivänä sitä tajuaa, että 30 tulee täyteen tänä vuonna. Se ei ole tasaluku, se on pariton kymmenluku. Joskus 30 oli jo keski-ikäinen. Tänään ikuisia teinejä palvotaan, kukaan ei ole kolmekymppinen. On muodikasta olla 13-20 vuotias tai nelikymppinen nainen, kuusikymppinen teräsmies tai kaunis ruumis, mutta joka myöntää olevansa 30 on häviäjä. Ainakin jos ei ole sinkku (...) mutta se ei minua pahemmin liikauta. Olen ollut koko ikäni itseäni vanhempi. En tunne muuttuneeni paljon. Ikä tuntuu vain satunnaisesti: Psykosomaattisia rytmihäiriöitä ja satunnaisia paniikkikohtauksia..
Ajattelin liittää kirjeen saatteeksi kokoelman nauhoituksistani, joten käytinkin päivän hyödyksi ja miksailin biisejäni uusiksi ja soitin kesken jääneisiin nauhoituksiin basso- ja kitararaitoja. Oiken käteni etusormeen nousikin mukava rakko. Aina sama juttu kun on pidemmän ajan soittamatta bassoa. Luulen saavanai levyn kasaan huomenna, jos aikaa jää neuvolan ja siivoamisen jälkeen.
tiistai, huhtikuu 08, 2003
Eilen tuli matkustettua seitsemän kertaa TKL:n bussilla. Ensin kotoa Koskikeskukselle, sieltä soittokämpille hakemaan viimeiset jälkeen jääneet kamat (seinävaate, tamburiini ja sandaalit, helvetin hippi!), sitten Tesomalle palauttamaan kirjaston lainat (Luis Buñuelin Vapauden aave (Le Fantôme de la Liberté) ja Porvariston hillitty charmi (Le Charme Discret de la Bourgeoisie), joille kontrastia loi Yesin The Ladder). Pikainen syönti ja Mustin kusetus ja iltaa viettämään Topin ja Tessun kanssa. Mukavaa seuraa ja meilekkäitä keskusteluja sisä- ja ulkopolitiikasta, raskaudesta, lemmikeistä, luomisesta ja kehittymisestä omassa taiteenlajissaan.
Kuten hyvillä keskusteluilla on tapana, sain kristalisoitua itselleni erään asian: Kehittymisprosessin kulun omasta näkövinkkelistäni. Taannoisessa merkinnässäni mainitsin hetkellisestä oivalluksesta kuinka olin kehittynyt kitaristina. Viime päivät ovat olleet massiivisen surkeita. Tuntuu kuin en osaisi soittaa mitään. Tämä on klassinen kuvio kehittymisessäni. Hivuttaudun tuskastuttavan hitaasti portaalta toiselle, mutta porras itsessään on hirvittävän kapea. Sille ei voi jäädä pitkäksi aikaa. Niinpä hivuttautuminen alkaa melkein heti uudestaan. Tällainen oppimisen tasanne on parhaimmillaan mielentila, jossa musiikki virtaa vapaasti eikä ego ole tiellä. Sama voi ilmetä missä tahansa tekemisessä. Joku pääsee tähän tilaan rassatessaan moottoreita, toinen maalatessaan ja kolmas ruokaa tehdessään. Amerikkalaiset taitavat käyttä siitä nimitystä The Zone. Sen saavuttaminen toisinaan hetkellisesti on riittävä kannuste jatkamaan soittamista.
Lähdimme Topilta ja Tessulta enne yhtätoista illalla ja saavuimme kotiin ennen puoltayötä. Minä jäin vielä palautumaan normaaliin meilentilaan pelaamalla Tony Hawk's Pro Skater 2:ta.
sunnuntai, huhtikuu 06, 2003
Merten runoili tänään:
Loistavaa! Yksi parhaista krapulaa kuvaavista tekstinpätkistä löytyy Kauko Röyhkän Paha maa-biisistä:
Eräs krapulakuvaus löytyy täältä.
Oma aamuni lähti käyntiin auringonsäteillä ja hyvällä ololla. Toisin sanoen en juonut eilen. Päässä onkin soinut koko aamupäivän Adrian Belewin hillittömän positiivinen ja hieno beatlespastissi Big Blue Sun (biisin voi kuunnella täällä, kun odottaa sen latautumista hetken).
Vielä kun tuo tuuli laantuisi..
lauantai, huhtikuu 05, 2003
Ja taas aletaan maalailla futuristisia kuvia kaupungeista kuussa, sunnuntaiajeluista kraatereilla ja lunaarigolfista (kuulen thereminin aavemmaisen futuristisen uikutuksen jostain etäältä).
Kloonausta käsittelevässä Tiede-lehden nettiuutisessa on mielenkiintoinen sanavalinta: Moni kloonialkio tuhoutuu mystisesti jo varhaisvaiheessa. On melko mystistä, että tiedettä käsittelevässä artikkelissa mystiikka tulee esille, vaikka genetiikka ja kloonaus saattavatkin tällaisesta maallisesta katujen kuluttajasta mystiikalta tuntuakin.
Menin nukkumaan vasta viideltä aamulla. Heräsin ennen yhtätoista. Avoimesta tuuletusräppänästä tuprahteli lunta. Katselimme huoneeseen leijailevia hiutaleita kolmestaan ja höpisimme joutavia. Mukava aamu kamalasta ilmasta huolimatta.
torstai, huhtikuu 03, 2003
[Päässä soi: The Roots: The Seed (2.0)]
Tänään oli jälleen neuvolakäynti. Huomenna laskettuun aikaan kolme viikkoa. Saattaa syntyä aikaisemmin tai parikin viikkoa myöhemmin. Tänään Ilta-sanomissa oli hauskat horoskoopit sekä minulle että Kertulle:
Koti on sinulle nyt paras paikka. Selviät ensi viikon haasteista paremmin, jos vetäydyt viikonlopuksi kotiin.
Sinusta ollaan lähipäivinä kiinnostuneita. Erityisesti eräs ihminen liikehtii siihen malliin, että jonkinlainen yhteydenotto on luvassa.
Jos olisin taikauskoinen, veikkaisin että esikoisemme syntyy ensi viikolla. ;)
En oikein jaksa ymmärtää, miksi ihmiset eivät osaa kierrättää ekojätettä. Ei ole mitään yksinkertaisempaa, ja silti joka viikko näen ekojäteastiassa muovipusseihin kerättyjä tähteitä ja muuta. Ja muovipusseilla tarkoitan kaupoista saatavia hedelmäpusseja ja leipäpusseja. Senkin uhalla että vaikutan juuri siltä ärsyttävältä naapurilta, joka jokaisesta kerrostalosta löytyy, kävin viikko sitten laittamassa ekoastian yläpuolelle A4-arkin jossa isoin kirjaimin: Ei maatumatonta muovia talousjätteisiin. Arvaa auttoiko? Jos hommaa ei voi tehdä kunnolla, sama jättää se tekemättä.
Mindy muisteli tärykalvon puhkaisua. Tämä toi mieleeni ikäviä muistoja ala-asteelta. Ennen nielurisaleikkausta kärsin usein korvakäytävän tulehduksista ja vasen krovani onkin puhkaistu muistaakseni viisi kertaa ja oikea kahdesti tai kolmesti. Vasemman korvani tärykalvoon on jäänyt arpi, joka estää minua kuulemasta matalia taajuuksi. Tästä on ollut musiikillisten harrastuksieni vuoksi hieman hankaluuksia, mutta viimeisen neljän vuoden aikana kuuloni on alkanut parantua. Tämä on seurausta harjoittelusta: Musiikin miksaaminen vaatii tarkkuutta, ja olen oppinut kuulemaan puuttuvat taajuudet uudestaan.
Vaikka vihasin korvatulehduksia ja korvien puhkaisuja yli kaiken, inhottavin muistoni on poskiontelon tulehduksesta. Minulle oli suoritettu punkteeraus pari kertaa aikaisemmin, mutta tällä kertaa lääkäritäti kävi laittamassa puudutusneulat paikallen ja poistui yli tunniksi jonkin hätätilanteen vuoksi. Palattuaan hän nykäisi puudutuspiikit pois ja alkoi runnoa punkteerausneulaa nenääni. Minähän aloin huutaa kuin syötävä, kun puudutuksesta ei ollut enää tietoakaan. Lääkäri vain totesi äidilleni, ettei toimitusta voinut tehdä, kun poika on niin itkuinen. Poskiontelon tulehdus parani antibiooteilla.
Tämänkertainen kirpparilöytö tuli tehtyä Laukontorin laidalla sijaitsevasta Radiokirppiksestä: The Policen LP Synchronicity, 4 euroa. Levyä on tuskin soitettu kymmentä kertaa, vain kevyttä rahinaa. Kannet hieman kulahtaneet ja bonuksena alkuperäinen Official merchhandise-tilauslomake (The Police t-paidat £5.00, pinssi 40p ja svetari £9.50).
On selvää kuka naruja veteli studiossa (kaksi biisiä kymmenestä on Stingin käsialaa), mutta levystä ei kuitenkaan kuulu ne kuuluisat negatiiviset vibat jotka studion täyttivät. Olisi kiva tietää soittiko bändi koskaan livenä Andy Summersin Mother-skitsoilua. Tämä levy sisältää myös sitä puolta Stingistä, jota jää kaipaamaan miehen puuduttavan tasapaksuja soololevyjä kuunnellessa. En muista kuulleeni häneltä mitään Synchronicity II ja II kaltaista sittemmin.
Tästä painoksesta näyttää puuttuvan yhdestoista biisi, Murder by Numbers. Ehkä se tuli mukaan vasta CD-painoksissa.
keskiviikko, huhtikuu 02, 2003
Päivällä sotellessani tajusin hetken kuinka paljon olen kehittynyt viimeisen parin vuoden aikana - ja kuinka paljon olisin voinut kehittyä. Hieman kurinalaisempi harjoitteleminen tekisi hyvää. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen viimeaikojen olemattomalla harjoittelulla saanut hiottua soittotekniikastani eräitä pitkään vaivanneita ongelmia ainakin osittain pois: Huono plektratekniikka ja turhaan alituisessa jännityksessä olevat lihakset. Vielä kun muistaisi hengittää tasaisemmin.. Toisinaan pohdiskelen, mitä olisi tapahtunut jos olisin ottanut kitaratunteja. Soittoni olisi varmaan konservatiivisempaa, mutta luultavampaa on, etten enää soittaisi.
Nyt uni painaa luomia. On lienee aika nukkua.
tiistai, huhtikuu 01, 2003
Blogger bugittanut suurimman osan päivästä. Paska mikä paska.
Tuossa vasemmalla on nyt linkki esittelyyn, jos joku haluaa tietää vähän tarkemmin kuka täänne kirjoittaa.
