torstai, toukokuu 22, 2003
Elämää
Vaikka pariviikkoinen tytöntyllerö onkin alati mielessä ja huomion keskipisteenä, huomaan etten koe joutuvani luopumaan asioista tai olevani erityisen väsynyt. Olemmekin etuoikeutettuja siinä mielessä, että olemme molemmat kotona. Kertun taakka kevenee, enkä minä tunne jääväni paitsi mistään. Ja tarvittaessa blogikin päivittyy pikkuisen nukkuessa sylissäni olevalla tyynyllä.
Eilen entinen bändikaverini J kävi kylässä. Katselimme Tullia ja Rushia mukanaan tuomilta videoilta. Hän kysäisi olisinko kiinnostunut hänen uuteen kokoonpanoonsa. Sanoin, että musiikillisest ambitioni ovat toisenlaisissa projekteissa. Hän ehdotti kuitenkin, että voisin toisinaan käydä treeneissä kakkoskitaristina. Se kuulosti mielekkäämmältä. Aiemmin soitin kitaraa (ja sittemmin bassoa) ja lauloin, mutta bändi hajosi. Nyt en viitsisi niin paljon laittaa energiaa coverbändiin. Olisi kuitenkin kiva toisinaan käydä soittamassa biisejä jotka entuudestaan tuntee. Saa nähdä.
Huvittavaa kyllä, tuon aiemman yhteisen bändimme demo on edelleen työn alla. Sen merkitys on tietysti enää henkilökohtaisen historian tallettaminen, vaikkakin näin jälkijättöisesti. Saan varmaan parin viikon sisällä joulukuun lopulla nauhoitetut rumpuraidat kotiini ja yritän soittaa niihin bassoja ja ehkä vähän kitaraa. Kiva jälleen nauhoitella niin, ettei tarvitse itse thedä kaikkea säveltämisestä miksaukseen asti.
Author: Hans » Comments:
lauantai, toukokuu 17, 2003
Syntymäpäivät
Hoksasimme Kertun kanssa, että koirallamme ja lapsellamme on sama syntymäpäivä.
Author: Hans » Comments:
perjantai, toukokuu 16, 2003
Arkeen
Kerttu ja pikku silmäterämme (kuva by Jussi) kotiutuivat keskiviikkona. Eli tässä sitä totuttaudutaan arkeen: Imetystä, vaippoja, unta, imetystä, vaippoja.. Mikäs tässä. Minulla tulee menemään jonkin aikaa, että totun fragmentoituneeseen vuorokausirytmiin. Mutta ei meillä ole mitään valittamista: Tähä mennessä toukka on herännyt pari kertaa yössä, joten tämä on ainakin helppo alku.
Minun virkani on pääasiassa olla taloudenhoitaja. Välillä kun lapsi on tyytyväinen, istuu hän isänsä sylissä katsomassa kaikkea ympärillä liikkuvaa (eilen illalla dokkari saksalaisista animaatioista vaikutti hänestä kiinnostavalta, mikä johtui siitä, että televisio oli ainoa valonlähde huoneessa).
Mustikin alkaa olla tottunut pikkusen parahteluun: Se tulee heti ilmoittamaan jos vauva herää, mutta ottaa tilanteen jo aika rauhallisesti.
On aika helppoa unohtaa oma hyvinvointinsa lasta hoitaessaan. Tänään meni monta tuntia, että aina välillä tajusin etten ollut vielä syönyt mitään ja silti oli aina jotain tärkeämpää tehtävä ensin. Tavoitteena säännöllisyys elämään. Siihen taitaa kuitenkin mennä vielä jonkin aikaa.
Vaipanvaihto on minulle entuudestaan tuttua, joten vauvankakka ei saa minua kavahtamaan kauhusta. Hieman kuitenkin hermostutti kestovaippojen käyttö. Suotta. Pyykkiä tietty kertyy enemmän, mutta rahaakin säästyy. Kertakäyttöisiä on tarkoitus käyttää vain liikenteessä ollessa ja öisin.
Vielä kun Kerttu toipuu, niin eiköhän tämä ala sujua hieman rutiininomaisemmin.
-----
Blogin päivitystahti varmaan tulee olemaan harvempi, mutta mahdollisesti monisanaisempi. Jätän tän tältäerää tähän.
Author: Hans » Comments:
lauantai, toukokuu 10, 2003
Mikä päivä! Jos kuitenkin aloittaisin torstaista.
Kerttu meni torstaina TAYS:an kypsyttelemään synnytystä. Supistukset voimistuivat, mutta mitään ihmeempää ei tapahtunut. Olin hänen seuranaan muutaman tunnin, kunnes hänet otettiin osastolle yöksi.
Aamulla hänelle oli annettu jälleen lääkettä, joka edistää synnytyksen käynnistymistä. Supistukset olivatkin alkaneet melko voimakkaina hyvin pian. Hän soitti minulle kymmenen kieppeillä ja seuraavan kerran vähän jälkeen kahdentoista. Tällä kertaa hän pyysi minua seurakseen kun aika kävi pitkäksi ja supistukset olivat hyvin kivuliaita.
Söin ja juoksin bussille, mikä sinänsä oli hieman hätiköityä, sillä jouduin odottamaan sen saapumista viisi minuuttia.
Päästyäni viidenkymmenen minuutin päästä TAYS:n osastolle A4, minulle ilmoitettiin, että Kerttu oli jo salissa. Sinne siis. En ollut osannut varautua hänen olevan aivan sellaisessa tilassa kuin oli. Tuska oli silmin nähden uskomaton. Ilokaasun vaikutus oli mitätön, joten pyysimme kohdunkaulan puudutusta. Ei suurta apua.
Minä toimin lähinnä DJ:nä vaihdellen musiikkia Kertun toiveiden mukaan. Välillä hän pyysi hieromaan selkäänsä ja käski lopettaa saman tien, kun sattui. Synnytys ei edistynyt. Kaiken lisäksi jokanen supistus aiheutti vauvan sykkeen putoamisen normaalista 150:stä 60:neen. Ei hyvä.
Kerttu toivoi ennen synnytystä pystyvänsä käymään sen läpi mahdollisimman luonnollisesti. Nähtyäni häen tuskansa ehdotin, että hän pyytäisi epiduraalia. Ei tarvinnut kauan harkita. Paikalle kutsuttiin nukutuslääkäri tuikkaamaan piikin selkärangan epiduraalitilaan (turha kysyä mikä se on, synnytysvalmennuksesta mukaan tarttunutta sanastoa). Kipu käytännöllisesti katsoen katosi.
Sitten voitiinkin keskittyä synnytksen edistämiseen. Suurin ongelma oli siinä, että jos Kertulle annettiin avautumista edistävää lääkettä tippana, supistukset aiheuttivat vauvan sykkeen putoamisen. Eli tiedossa oli tarkkailua.
-----
Minä en ole juuri uskovaista sorttia. Kuitenkin, kun ainoan kerran poistuin synnytyssalista käydäkseni vessassa, rukoilin. Siinä kalu kädessä huusin äänettömästi maailmankaikkeudelle, että miksi syntymättömän lapsen pitää olla vaarassa syntymänsä kynnyksellä? Olen tyytyväinen siitä, että sain pidettyä turhautumiseni ja lamauttavan pelon synnytyssalin ulkopuolella.
-----
Kätilöt ja lääkärit vaihtuivat. Lapsen päästä otettiin verinäytteitä. Eräs lääkäreistä (Päivi Rovio, kiitokset hänelle!) päätti, että synnytystä edistävää tippaa voitaisiin vielä kokeilla, kun veriarvot näyttivät pysyvän suunnilleen samana. Hänen arvionsa oli, että napanuora oli kiertynyt kaulan ympärille. Kun seuraava lääkäri (Jukka Uotila, suuri kiitos myös hänelle) tuli paikalle, todettiin kohdunkaulan olevan täysin auki. Eli toimeen.
Lääkäri pyysi Kerttua ponnistamaan aina supistuksen aikana, jotta lapsi työntyisi tarpeeksi alas imukuppia varten. Tähän asti olimme pelänneet, että Kerttu joutuisi vielä leikkaussaliin. Sitten huone olikin täynnä ihmisiä: Kätilö, kandi, lääkäri, lastenlääkäri, yksi lääkäri käyttämässä koneita jne. Seisoin polvet tutisten avuttomana Kertun nauraessa lääkärin käskylle ponnistaa, kun hän ei tuntenut tarvetta siihen.
Yhteisen voiman näytteenä Kerttu ponnisti ja lääkäri veti voimakkaasti, ja niinpä 9. päivä toukokuuuta kello 19:27 (Edie Brickell and the New Bohemiansin 10,000 Angelsin soidessa) syntyi maalimaan punertavahiuksinen, 3700 grammainen ja 51 senttinen tyttö.
-----
Se hetki.. Käsittämätön tunne. En ole koskaan kokenut mitään, mikä olisi edes lähellä. Luulin menttäväni tajuni. Samalla olin niin onnellinen, että ikään kuin katselin kaikkea ulkopuolelta. Lähinnä ruumiistairtautumisen tunnetta. Kyyneleet kihosivat silmiini ja sydän tuntui pakahtuvan. Sama tunne valtaa mieltä nytkin.
-----
Tyttäremme ei saanut täysiä pisteitä heti synnyttyään, mikä on täysin ymmärrettävää, kun napanuora oli tosiaan kietoutunut kaulan ympärille kohtalaisen tiukasti, mutta parin minuutin päästä hän jo päästi ilmoille riemastuttavimman vastalauseen minkä ihminen voi kuulla.
Kerttu oli synnytysosastolla kokonaiset seitsemän tuntia. Naisissa piilee sellaisia voimavaroja, joita me ihmiskunnan kakarat emme koskaan pysty käsittämään.
-----
Kiitokset TAYS:n henkilökunnalle. Kätilöt, lääkärit ja kandit (en muista kuin kahden henkilön nimet), kaikki olitte loistavia. Piirsin synnytyssalin pienelle ilmoitustaululle smailin ja alle Kiitos!
Tästä alkaa elämä.
Author: Hans » Comments:
torstai, toukokuu 08, 2003
+13
Äitiyspolin reissu tuli tehtyä. Kerttu palaa sinne huomenna ja synnytyksen käynnistymistä avitetaan lääkkeillä. Tästäkin prosessista sanottiin, että se voi kestää päiviä. No, rikka rokassa, pisara meressä.
Odottaessamme vastaanotossa koin kumman hetken. Saatoin aistia kuinka Kerttu alkoi panikoida. Hän näytti suhteellisen rauhalliselta, mutta tunsin ihokarvojeni nousevan pystyyn kuin hänessä olisi ollut valtava staattinen sähkölataus. Paniikki alkoi tarttua minuunkin.
Samassa se sitten olikin jo ohi ja olimme molemmat normaalissa olotilassa. Mitä se sitten ikinä onkin. Viime kesänä tällaisen olotilan olisin tulkinnut vähintäänkin alkavaksi skitsofreniaksi. Aivoni varmaan ylikuormittuvat ja sulake napsahtaa, kun vekara putkahtaa hoidettavaksemme.
Joku jossain mainitsi, ettei hänellä ollut mitään muistikuvia lapsensa parista ensimmäisestä vuodesta. Saa nähdä syttyykö punainen valo jossa teksti Autopilot.
-----
Tänään tipahti postiluukusta viime viikolla CDONista (tai oikeastaan DVDONista) tilaamani DVDt: David Gilmour in Concert (loistava) ja Meeting People is Easy (outo, pitää katsoa oikeassa mielentilassa ja tänään ei sitä ollut).
Author: Hans » Comments:
keskiviikko, toukokuu 07, 2003
+12
Eikö se ollut niin, että vähäsateisen syksyn vuoksi sähkön hintaa korotettiin? Kuinka paljon pitää sataa, että hinta laskee?
Author: Hans » Comments:
tiistai, toukokuu 06, 2003
Kärsivällisyys on hyve
Näin vuosia sitten unta, että minua seurasi kärpänen, joka alati yritti tunkeutua korviini, silmiini, sieraimiini. En saanut metallinhohtoista pirulaista hengiltä millään.
Lopulta oransiin kaapuun pukeutunut munkki kertoi minulle sen olevan lähetetty opettamaan minulle kärsivällisyyttä. Kuulosti järkevältä, vaikka vituttikin.
-----
Minulla oli ystävä, joka tuntui tekevän kaikkensa ärsyttääkseen minua. Sanon tuntui, koska hän yksinkertaisesti oli luonteeltaan leväperäinen eikä osannut muuta. Hän opetti minulle kärsivällisyyttä enemmän kuin kukaan.
Rajansa kaikella.
Kun häneltä karkasi mopo pahemman kerran käsistä, olin valmis auttamaan. Hän otti apuni vastaan ja puukotti kuvainnollisesti selkään. Tein hänelle selväksi, että nyt riittää. En ole hänestä sen koommin kuullut.
-----
Aamulla heräsin yksin. Kerttu oli työkaverinsa kanssa jossain ja viikon meillä majaa pitävä veljeni oli ensimmäistä päivää työharjoittelussa. Musti nukkui olohuoneessa.
Tajusin olevani äärimmäisen tuskastunut ja kärsimätön. Miksi lapsemme ei ole vielä syntynyt? Ajattelin väsyneenä, että koko juttu on vain väärinkäsitys, tai että meitä on kustu pahemman kerran silmään.
Asennoiduimme henkisesti siihen, että lasketusta ajasta kuluisi vielä kaksi viikkoa, ennen kuin mitään tapahtuisi. Saahan sitä yrittää. Voi luoja että reipas viikko voi olla pitkä aika!
Kerttu tuskaili illalla tilaansa. Minä lohdutin, että jos sitten keskiviikkona sairaalassa käynnistävät. Hän vastasi, että mielummin omia aikojaan. Olen samaa mieltä, mutta kun minun harjaantunut kärsivällisyyteni on kadonnut jonnekin.
Kun omakin olotila on tällainen, voin vain yrittää kuvitella miltä Kertusta tuntuu..
Author: Hans » Comments:
+11
You are the Marquis Da Sade. Even stripped of exaggerations, Your real life was as dramatic and as tragic as a cautionary tale. Born to an ancient and noble house, you were married (against your wishes) to a middle-class heiress for money, caused scandals with prostitutes and with your sister-in-law, thus enraging your mother-in-law, who had you imprisoned under a lettre de cachet for 14 years until the Revolution freed you. Amphibian, protean, charming, you became a Revolutionary, miraculously escaping the guillotine during the Terror, only to be arrested later for publishing your erotic novels. You spent your final 12 years in the insane asylum at Charenton, where you caused another scandal by directing plays using inmates and professional actors. You died there in 1814, virtually in the arms of your teenage mistress. You are a revolutionary deviant. I applaud you.
Which Imfamous criminal are you?
brought to you by Quizilla
Author: Hans » Comments:
maanantai, toukokuu 05, 2003
+10
Näkymä rannalta mainitsi 3.4. elohiirestä vasemman silmän alalaluomessa. Ehdinkin jo unohtaa, että jonkin aikaa sitten vaseman silmäni alaluomessa oli elohiiri kolmatta viikkoa. Se nykiminen oli erittäin ärsyttävää, ja silti unohdin välittömästi sen loputtua.
Pitäisi siis olla kiitollinen juuri niistä asioista, jotka ovat itsestäänselvyyksiä. Mutta jos sen tietoisesti tekee, ne lakkaavat olemasta itsestäänselvyyksiä..
Pitäisiköhän mennä nukkumaan?
Author: Hans » Comments:
sunnuntai, toukokuu 04, 2003
+9
Keskiviikolle on varattuna aika äitiyspolille. Synnytys mahdollisesti käynnistetään silloin.
Olisiko sinusta tähän?
Author: Hans » Comments:
torstai, toukokuu 01, 2003
Miten suojautua ydinpommilta? Briteillä on pitkä historia selviytymisoppaiden julkaisemisessa.
Author: Hans » Comments:
