Hanskajalan Paluu

maanantai, kesäkuu 30, 2003

Taju kankaalla

Muutaman viikon sisään on televisiosta tullut pari kolme sellaista leffaa, jotka olen nuorena poikana teatterissa nähnyt. Tämä on johtanut siihen, että olen miettinyt elokuvateatterikokemusteni historiaa. Mieleeni on muistunut yllättävän paljon sellaisia ö-luokan leffoja, jotka olisi silkasta mielenkiinnosta hauskaa nähdä uudestaan.

Ensimmäisen kerran olen käynyt elokuvateatterissa 70-luvun loppupuoliskolla Ruotsissa. En ole varma vuodesta enkä elokuvasta, mutta käsittääkseni isäni vei minut katsomaan joko jotain Johnny Weissmüllerin Tarzania tai Peppi Pitkätossua. En usko kovin montaa muuta elokuvaa tuolloin teatterissa katsoneeni. Luultavasti pari muuta Tarzan- ja Peppi-leffaa..

Jostain syystä noihin aikoihin sekä Gislawedin että Raahen elokuvateattereissa tuntui aina pyörivän vanhoja Tarzan leffoja. Tuntuu oudolta, että joka sunnuntai saattoi halutessaan mennä katsomaan neljäkymmentä vuotta vanhaa elokuvaa. Eli jatkoin Weissmüllerfanina vielä pari vuotta. Pitkälle tämä johtui siitä, että ne pari kertaa isäni kanssa elokuvissa olivat ainoita oikeasti hyviä yhteisiä hetkiä.

Raahen elokuvateatteri Bio Huvimylly on nykymittapuulla iso teatteri, jossa on permannon lisäksi parvi. Penkit olivat puisia ja päällystetty vihreällä kokolattiamattoa muistuttavalla "pehmusteella". Muistankin serkkuni Markon (joka kirjoittaa aika-ajoin Kasaan) tuoneen naposteltavien lisäksi mukanaan tyynyn.

80-luvun alussa Bio Huvimyllyn ohjelmisto koostui pääasiassa jo mainituista Tarzaneista, James Bond- ja Pekka ja Pätkä-leffoista. Tällainen mielikuva minulla on.

En muista vuosia, en järjestystä, enkä useimmiten sitäkään olinko teatterissa yksin. Tiedän käyneeni elokuvissa usein Markon kanssa. Jos muistan oikein, hänen kanssaan olen käynyt katsomassa ainakin Bud Spencer ja Terence Hill hirvityksen Mutaa kuonoon, sanoi virtahepo, ainakin Poliisiopisto 2 (mahdollisesti muitakin osia), juuri televisiosta tulleen Bruce Willisin ja Kim Basingerin tähdittämän Sokkotreffit (noihin aikoihin Willisin Konnankoukkuja kahdelle pyöri televisiossa ja taisi hänellä olla levytyskin listoilla keikkumassa). Nämä nousivat mieleen lähinnä sen vuoksi, että melkein hävettää myöntää, että olen nähnyt nämä teatterissa.

Sitten päästäänkin SciFi/fantasia osastolle. Tähtiensota tuli televisiosta joskus 80-luvun puolivälin tienoilla ja minä tuijotin elokuvan läpi huolimatta siitä seikasta, että televisiomme oli rikki: Kuva oli epämääräistä hailakkaa harmaata ja kuvaa siivutti tiheät vaakaviivat. Onneksi sellaisesta ei tarvinnut teatterissa kärsiä. Ainoa alkuperäisen Star Wars-trilogian osa, jonka olen aikoinani nähnyt Bio Huvimyllyssä oli Jedin Paluu. Taisin käydä katsomassa sen Jussin kanssa. Yhdessä kävimme katsomassa myöskin Blues Brothersin jollain uusintakierroksella. Tiedän ettei se ainakaan SciFiä ole, mutta on niillä jotain yhteistä: molemmissa näyttelee Carrie Fisher.

Tuohon aikaan teatterissa pyöri leffoja, joilla ei tänä päivänä olisi mitään toivoa päästä teatterilevitykseen. Pari tuollaista "helmeä" tulee mieleen: Krull (jossa näkyy olevan yllättäviä näyttelijöitä) ja Spacehunter: Adventures in the Forbidden Zone (muistaakseni suomeksi Avaruussoturi, leffassa mukana Molly Ringwald). Kävin katsomassa lähes kaikki Raaheen saapuneet SciFileffat, jos vain ikäraja salli.

Eräs hienoimmista kokemuksista oli elokuvakerhon yläasteen auditoriossa esittämä Tron. Sen outo sininen hohde ja alkukantaiset tietokone-efektit kolahtivat minuun kovaa.
Muutama muukin elokuva aiheutti erityisesti lievän pyörryttävän euforian kun poistuin elokuvateatterista: Ghostbusters, Howard the Duck (aiheutti ihastuksen Lea Thompsoniin), Paluu tulevaisuuteen (jossa jälleen mukana Lea Thompson).

80-luvun puolivälin jälkeen en juuri pystynyt katsomaan samalla kritiikittömällä innostuksella elokuvia, mikä on tietysti normaalia kasvamista. Seuraavilta vuosilta on jäänyt mieleen kaikkein voimakkaimmin elokuvakerhon näytäntönä Huvimyllyssä esitetty Blue Velvet - Sinisempi oli yö. Teatteri oli niin täynnä, että permannon käytävillä istui ihmisiä. Ehkä oudoin - ja tietyllä tavalla ymmärrettäväkin yleisön reaktio oli kohdassa, jossa Isabella Rossellini ilmestyy alastomana ja pahoinpideltynä Kyle MacLachlanin pihalle. Suurin osa yleisöstä nauroi. Minua ei naurattanut. Elokuva vaikutti unimaailmaani varmaan parin viikon ajan. Eikä se tunnari tahtonut millään lähteä päästä.

Pitää vielä mainita ensimmäinen surroundkokemus. Kävin serkkutytön kanssa katsomassa Helsingissä Stephen King filmatisoinnin Uinu, uinu lemmikkini. Elokuva oli kehno, mutta äänet ihastuttivat minua.

On jännä huomata, että Top 20-listallani olevista elokuvista olen nähnyt teatterissa vain kolme. Tähän on syynä se, että nykyään katson useimmat elokuvat kotona, vaikka kokemus onkin niin paljon pienempi. Pystyn kuitenkin nauttimaan elokuvista usein enemmän kotona. Teatterissa äänenvoimakkuus on lähes poikkeuksetta liian kova ja yleisön seassa on aina joku idiootti puhumassa kännykkään. Niinpä käynkin elokuvissa enää ehkä neljä viisi kertaa vuodessa.

Author: Hans » Comments:

Krapulapäivä

J:n kanssa tuli vietettyä mukava lauantai-ilta oluen ja musiikin parissa. Päädyimme loppuillasta Pub Nevadaan. En varmasti astuisi jalallanikaan kyseiseen mestaan selvinpäin, mutta hyvässä seilissä päädyin jopa laulamaan karaokea..

Sunnuntaina heräsin J:n kämpiltä pääkipuisena ja väsyneenä. Särkylääkkeen potkaistua jaksoin katsella pari leffa: The Fift Element ja Bridget Jonesin päiväkirja. The Fift Element on edelleen hieno scifi-rymistely, joka tuntui istuvan erinomaisesti krapulaleffaksi.

Bridget Jonesin päiväkirja oli elokuvana aika keskinkertainen esitys. Suurin kompastuskivi oli kuitenkin Renée Zellweger. Minä pidän häntä ihan ok näyttelijänä ja hyvinkin viehättävänä tihrusilmänä. Ongelma onkin se, että huolimatta rooliin itsensä lihottamisesta hän ei näyttänyt edes ylipainoiselta, vaikka hahmon pointti nimen omaan on hänen tukevuutensa. Renee näyttää lihottamisellaan saaneen kasvatettua vain rinnanympärystään. Monet naiset antaisivat varmaan sielunsa saadakseen hänen aineenvaihduntansa.

Elokuvaa ei tietenkään yhtään parantanut Hugh Grantin läsnäolo. Ällöttävämpää olentoa saa etsiä.

Päivän paras elokuvakokemus oli kuitenkin illalla televisiosta tullut Laululintu. Jane Horrocks oli ilmiömäinen. En osannut odotta mitään näin hienoa, kun mielessä oli vain Todella upeeta-sarjan Bubble. Elokuvan vanhemman polven näyttelijät Brenda Blethyn veti myös hienon roolisuorituksen, aina loistavasta Michael Cainesta puhumattakaan.

J:ltä otin lainaan muutaman levyn (en jaksa linkittää, etsikää itse):

King Crimson: In the Wake of Poseidon

Manic Street Preachers The Holy Bible (Soi parhaillaan, helvetin hyvä levy!)

Rush: Counter Parts

Black Sabbath: Born Again (Gillanin laulu on aika hurjaa.)

Author: Hans » Comments:

perjantai, kesäkuu 27, 2003

Laumasielu

Kävin laumasieluna tekemässä jälleen yhden testin. Tällä kertaa Ylen Syntitestin. Tässä tulokseni:

Hyveitä:

Ylpeys

Vatsan palvonta

Murehtiminen

Ei paha (heh!), vaikka kohtuullisuus olikin hieman yllättävä hyve.

Author: Hans » Comments:

torstai, kesäkuu 26, 2003

Vihdoin

Olisin jo eilen kirjoittanut uuden merkinnän (en tosin muista mitä olin aikeissa kirjoittaa), mutta Bloggerin muutostyöt pitivät blogiani panttivankina. Nyt kaikki toimii, ja uusi järjestelmä vaikuttaa selkeältä ja toimivalta.. näin ensivaikutelmalla.

Juhannus oli ja meni. Matkamme sujui ongelmitta ja nimeämisjuhla oli varsin mukava tilaisuus. Tapasin sylikumminin ensikertaa yli kymmeneen vuoteen. Äitini suoritti kasteenomaisen siunauksen, mikä meistä oli ihan hieno juttu, vaikka pakanoita Kertun kanssa olemmekin.

Piru että Tom Waitsin muutaman vuoden takainen Mule Variations kuulostaa hyvältä.

Author: Hans » Comments:

torstai, kesäkuu 19, 2003

Keskikesän taikaa

Hienoa. Sauvasirkka (stick insect) savustettiin ulos.

Junamme lähtee puolenyön maissa Tampereelta. Säätiedotusten mukaan pääsemme nauttimaan huomattavasti paremmasta säästä Raahessa, kuin mitä Tampereelle on luvattu.

Niinpä Hans Kajalka toivottaa kaikille lukijoille hyvää ja rauhallista juhannusta! Eikä sitten yhtään hukkumiskuolemaa, jookos?

Author: Hans » Comments:

keskiviikko, kesäkuu 18, 2003

One more test for the world!

:: how jedi are you? ::

Via Kobaïa.

Author: Hans » Comments:

Liikehdintää

Kävin ostamassa junaliput Tampereelta Vihantiin. Kahden hengen hytti yöjunassa ei ollut halpa, mutta saammepa ainakin olla rauhassa yön. Paluu tehdäänkin sitten päivällä.

Musiikin rajapinnassa tuntuu liikehdintää. Ideat singahtelevat ja uuttakin syntyy hiljakseen. Pöytä tyhjentyy vanhasta postittamalla parin vuoden aikana valmistunutta materiaalia ystävien iloksi/riesaksi. Odotan innolla juhannuksen jälkeisiksi suunniteltuja soittosessioita P:n kanssa.

Lauloin tänään Kutrille Beatlesia. Hymy loisti kuin aurinko kesken sateisen päivän.

Author: Hans » Comments:

perjantai, kesäkuu 13, 2003

Piä tunkkis, perkele!

Soitin tänään AV-huoltokeskukseen. DVD-soittimeni tila on kriittinen. Jokin laitteen sisällä oleva osa (taisi olla digitaali kortti tai jotain sen suuntaista) on viallinen ja sen korvaaminen tulisi maksamaan huomattavasti enemmän kuin uuden laitteen hankkiminen. Kävin viemässä liikkeeseen ostokuitin, jotta he voivat ottaa ensi viikolla yhteyttä Philipsiin ja kysyä ovatko he valmiit tulemaan vastaan. Syytä olisi. Kyseessä on ilmiselvä valmistusvika. Jotenkin kuitenkin epäilen, että joudun vielä soittamaan kuluttaja-asiamiehelle.

Linja-autossa pieni poika totesi kirkkaalla äänellä äidilleen: - Rahasta ei näe kuinka vanha on, mutta bussikortista näkee.

Lausahdus sisältää niin paljon, etten viitsi edes aloittaa.

Author: Hans » Comments:

torstai, kesäkuu 12, 2003

Katso Katsosta, mitä Veijalainen ulostaa

Olen ollut Katson tilaaja yli 6 vuotta. Lukenut olen lehteä paljon pidempään. Jonkin aikaa sitten Markku Veijalainen tuli lehden vastaavaksi päätoimittajaksi. Lehteä yritettiin luotsata samaan kategoriaan kuin OHO! ja 7 Päivää. Vastalauseiden myrsky palautti lehden nopeasti lähemmäs aiempaa tyyliä, mutta jätti silti jonkin verran juoruja sivuilleen.

Viikko sitten postiluukustamme tipahti uudistunut Katso. Lehti on täynnä paparatsikuvia julkkiksista ja vääristeleviä kohuhaastatteluita. Ohjelmatiedot lehdessä edelleen on, mutta palautepalsta on poissa. Syystäkin. Lehden mukana oli kuitenkin kysely, johon valintansa mukaan sai vastata joko postitse tai netissä. Kirjoitin tulikiven katkuisen palautteen ja sanoin katkaisevani tilauksen, jos lehti jatkaa samaa roskalinjaansa. Jos haluaisin tällaista skeidaa postiluukustani viikottain työnnettävän, olisin tilannut 7 Päivää.

Käsittääkseni lehden ulkoasukin kuuluu tekijänoikeuslain piiriin. Kuinka Katso voi kopioidan ulkoasunsa niin suoraan 7 Päivää-lehdeltä, että irtonumeron ostaja saattaa hyvinkin helposti vahingoissa ostaa vääränä lehden?

Tänään saapui uusin Katson numero. Juttut olivat viimeviikkoisiakin luokattomampia: Kata synnyttää syksyllä! (paparatsi kuvia, ei haastattelua), Keikka päättyi raivokohtaukseen - Janina menetti hermonsa (syy: keikan jälkeen takahuoneessa Janina näki Katson toimittajan, joka edellisviikolla kirjoitti kohuartikkelin Janinasta ja Chris Owenista), Roger Moore lomaili Etelä-Ranskassa - Vanhukset vilauttivat (suttuisa teleobjektiivikuvia 76 vuotiaasta Mooresta ja hänen vaimostaan jahdillaan vähissä vaatteissa) jne, jne..

A-Lehtien tilaajapalvelussa tuntui olevan ruuhkaa: soitin parikymmentä kertaa ennen kuin pääsin jonoon. Sittenkin kesti kymmenisen minuuttia ennen palvelua. Kerroin haluavani katkaista Katson tilauksen. Naisääni kuulosti ymmärtäväiseltä ja sain sen vaikutelman, etten suinkaan ollut ainoa. Hän lupasi, että tilaus katkeaa välittömästi ja että jo maksamani osamaksu toimitetaan tililleni kahden kolmen viikon kuluttua.

Minulla ei ole suuria unelmia ja haaveita. Elämässäni asiat ovat aika hyvin. Mutta yhtä toivon. Toivon, että Katson tilaajakannan tiapahtaessa katastrofaalisen alas Markku Veijalainen saa potkut, eikä hän ikinä enää saa töitä mistään. Hautakivessään lukisi: "Tässä lepää mies, joka otti tasokkaan ja menestyvän lehden ja typeryyttään tuhosi sen."

Author: Hans » Comments:

keskiviikko, kesäkuu 11, 2003

Hyvät vibat

Sunnuntaina tuli J:n ja M:n (ja parintuhannen muun kanssa) koettua King Crimsonin ensimmäinen (ja viimeinen?) Suomen keikka. Kokoonpano tuntui soittavan paremmin kuin koskaan. Volyymi keikkui kyllä kipurajalla, mutta jätin korvatulpat taskuun; kyllä korvat saa hetken soida noin hyvän keikan vuoksi.

Myyntipöydästä tarttuivat mukaan The Power To Believe Tour Box (DVD-koteloon pakattu audio-cd jolla reipas tunti haastatteluita ja epämääräisiä musiikin pätkiä + 20 sivuinen lehtinen), sekä Rhythm Buddies - The Thunderbird Suite (Crimsonin rytmiryhmän kolmen vartin editoimaton lo-fi liveimprovisaatio).

Soitin eilen P:lle. Olemme pitkään puhuneet mahdollisuudesta viettää päivä tai pari nauhoittaen jotain duona. Nyt sovimme, että juhannuksen jälkeisellä viikolla tartumme soittimiin ja annamme palaa. Odotan mielenkiinnolla.

Kerttu varasi makuuvaunusta hytin 19. päivälle. Veljeni tulee meille vahtimaan Mustia, joten pääsemme Kutrin kanssa matakaamaan Pohjois-Pohjanmaalle. Kertun äiti ei ole vielä Kutria nähnyt paria valokuvaa lukuunottamatta. Tarkoitus olisi pitää siellä pieni nimenantotilaisuus, vaikka nimi on virallisesti jo annettu. Emme kumpikaan kuulu kirkkoon, joten kaste ei tule kysymykseen, vaikka minun äitini sitä toivoikin. En ole valmis liittymään kirkkoon jonkun toisen uskomusten vuoksi.

Author: Hans » Comments:

lauantai, kesäkuu 07, 2003

Mahanpuruja

Kutri alkoi huutaa seitsemältä ja sitä kestikin sitten neljäkymmentä minuuttia. Ei auttanut kuin kantaa häntä tietyssä asennossa ja kävellä ympäriinsä.

Jossain neuvolasta saadussa lehdykässä sanottiin, että vauvan itku on tiettävästi kaikkein stressaavin ääni. Epäilemättä. Erityisesti raastava rikkinäinen parku, joka pääsee pääasiassa kivun vuoksi.

No, eipä tarvinnut odottaa ajastettua herätystä.

Author: Hans » Comments:

perjantai, kesäkuu 06, 2003

Naapuri

Jokin aika sitten seinänaapurimme vaihtui. Voi olla, että olen vainoharhainen, mutta uusi naapurimme taitaa olla bloggaaja. Hmm..

Miles Davis dokkari alkaa kohta..

Author: Hans » Comments:

torstai, kesäkuu 05, 2003

Hyvä päivä

Kiikutin DVD-soittimemme huoltoon. Pitää pitää peukkuja, että vika hoituu puhdistuksella ja säätämisellä.

Olen harrastanut jo vuosia kitaraimprovisaatioita. Tärkein työkaluni kitaran lisäksi on ollut Zoomin 508 digitaali delay. Siihen pystyy soittamaan sisään kaksi 4 sekunnin äänisilmukkaa ja päälle sooloilla. Eli aika rajoittunutta toimintaa, mutta kyllä tuolla on tähän asti pärjännyt. Toki olen haaveillut kunnon laitteista, mutta kun niiden hinta on sitten aivan toisissa sfääreissä.

Pidemmän aikaa olen miettinyt, miksei ole PC-ohjelmaa, joka olisi suunniteltu livesoitantaa ajatellen. Tänään löysin sellaisen ja se on kaiken lisäksi ilmainen. Olen onnesta soikeana. Jos hankkisin kannettavan tietokoneen, voisin harkita vaikka live-esiintymistä. Kuka haluaisi kuunnella?

Tämän unelmaohjelman nimi on AmbiLoop. Sen käyttäminen on todella helppoa. Kymmenessä minuutissa loin jo uusia äänimaisemia mielipuolitiedemiehen virne kasvoillani. Vaikeudeksi jää vain hyvän musiikin luominen.

Author: Hans » Comments:

tiistai, kesäkuu 03, 2003

Bloggaamisen vaikeudesta

Kirjoitin viimeyönä pitkän kirjoituksen sukulaisista. Se oli pikkumainen ja nolostuttava. Hävitin sen. Äsken kirjoitin jonkin matkaa siitä, kuinka innoissani olen tulevasta King Crimsonin konsertista. Kirjoitin vain siksi, että olisi jotain kirjoitettavaa. Kirjoittaminen on yhtäkkiä muuttunut yllättävän vaikeaksi. Tunnen itseni teeskentelijäksi ja kirjoitukseni ovat täysin merkityksettömiä. En tosin ole koskaan niitä merkittävinä pitänytkään, en vain enää viitsi vaivautua.

Elämä pyörii niin voimakkaasti Kulta-Kutrimme tarpeisiin vastaten, että omat sanat muuttuvat riittämättömiksi kertomaan mitään. Tietysti asian voi nähdä niinkin, ettei mitään kerrottavaa ole, kun tapahtumat elämässämme ovat mitä ovat. Silti sisällä tuntuu, kuin pienessä lätäkössä loiskuttelisi valaita. Ainoa keino jolla pystyn olotilaani purkamaan on musiikki.

Tänään lauleskelin Kutrille Pink Floydia, enkä pysty mitenkään selittämään oloa, minkä hänen kasvoilla loistanut hymy sai aikaan. Ja silti saan aikaan vain kammottavan kliseisiä lauseita. Miks' kaikki kaunis on niin naiivia?

Muta mitä tästä valittamaan. Vaikeudesta synty kirjoitus. Jos elämäni suurin ongelma on se, etten keksi kirjoitettavaa, olen ehkä onnekkain tuntemani ihminen..

Palaan asiaan, kun keksin itselleni lisää ongelmia.

Author: Hans » Comments: