<body>

flickr

maanantai, helmikuu 28, 2005

Arkistot auki



Olen pidemmän aikaa yrittänyt miettiä jotain sisältöä blogiini ja tänään oivalsin täysin itsestäänselvän ratkaisun.



Viimeisimmän kovalevykatastrofin jäljiltä arkistoistani löytyy vielä tunti kaupalla improvisaatioita, moniraitakehitelmiä, täysin mielipuolista loopailua jne. Nämä tuskin koskaan tulevat näkemään päivänvaloa muualla, joten ajattelin tuoda niitä toisinaan esiin täällä.



Saattaa olla, että laitan kuunneltavaksenne myös näytteitä viimeaikaisista kehitysaskeleista nauhoituksistamme M:n kanssa ja vertailun vuoksi näytteitä vanhoista demoista ja uudemmista versioista.



Jotta homma nytkähtäisi epäkeskosti käyntiin, tässä arkistojen aarre (tai todistuskappale) nro 1.



Raahe 2 (4,2 Mb)


Otin kolme vuotta sitten projektiksi nauhoittaa ystävälleni levyllisen improvisaatiota. Tämä on peräisin tuolta kokoelmalta, joka sai otsikon Yöimprot 20.1. - 10.2. 2002. Biisin jatsrumpali on Syntrilliumin jo lakkautettu ohjelma nimeltä Windchimes, joka soittaa sattumanvaraisesti ennalta määrittämiäni MIDI-rumpusoundeja. Kun intuiitio pelaa, homma sujuu.

Author: Hans » Comments:

sunnuntai, helmikuu 27, 2005

2 ja risat



Tajusin juuri, että Hanskajalan ensimmäisen merkinnän kirjoitin helmikuun kahdeksas 2003 eli reippaat kaksi vuotta sitten. En kuitenkaan voi oikein väittää pitäneeni blogia kahta vuotta, kun otan huomioon nuo pitkähköt kirjoitustauot. Toisaalta kaikki ihmisetkin täyttävät vuosia, vaikka kaikki eivät suoranaisesti elä; ovat lähinnä olemassa.


-----

Tähän sopiikin lainata Yesin basistia, Chris Squirea (Yesspeak DVD):

"The greatest thing is that everybody in the band seems to be alive and kicking."

Author: Hans » Comments:

Vieras


Vieras











Author: Hans » Comments:

torstai, helmikuu 24, 2005

Maha täynnä oksennusta



Kolme sairaslomapäivää takana. Maanantaina lähdin puolta tuntia ennen töiden loppua kotiin huonon olon vuoksi, enkä hetkeäkään liian aikaisin. Välittömästi kotiin päästyäni syöksyin pää edellä pönttöön ja puoliksi sulanut ruoka tuli sellaisella paineella ulos, että luulin soppatorveni ratkeavan. Kuume nousi illan ja yön aikana 38,5 asteeseen ja joka paikkaa särki vietävästi. Tiistai ja vielä eilinenkin meni makoillessa.



Sairastamisesta oli se hyöty, että kun en saanut nukuttua, luin isänpäivälahjaksi saamaani Dan Brownin Da Vinci koodia. Ei niin, että kirja olisi ollut hyvä, vaan nyt minä voin varoittaa ihmisiä tyhjästä hypetyksestä ja huonosta kirjailijasta. Ei riitä että hän on tehnyt luvattoman huonoa taustatyötä muun muassa niinkin yksinkertaisesti tarkistettavissa olevan asian suhtee, kuin päähenkilöiden kulkureitit Pariisissa , koko kirja on ilmeisesti plagiaatti Lewis Perduen teoksesta nimeltä The Da Vinci Legacy.



(Ohimennen sanoen molempien kirjojen nimet kalskahtavat typeriltä, koska henkilö, johon ne viittaavat on nimeltään Leonardo ja Da Vinci kertoo mistä hän on lähtöisin, mutta ehkä Leonardo koodi ei kuulosta myyntimenestykseltä.)

Niille ihmisille, jotka ovat jo lukeneet Davinci koodin tai ovat kiinnostuneita aihepiiristä, suosittelen hankkimaan Umberto Econ Foucaultin heilurin (WSOY, suom. Tuula Saarikoski). On totta, että se on huomattavasti raskaampaa luettavaa, mutta kirja maksaa vaivan korkojen kanssa, toisin kuin naurettavan ennalta-arvattavia käänteitä ja arvoituksia sisältävä Da Vinci koodi.

Author: Hans » Comments:

torstai, helmikuu 17, 2005

Musiikki täyttää pään



Työharjoittelu ja sitä myötä kolulutus alkaa lähestyä loppuaan. Valmistumsestani en tiedä, sen näkee kolmen viikon päästä.



Lähestyvä vapaus on laittanut luovuuden pulppuamaan. Uusi sävellys on käymisvaiheessa jossain aivojeni sopukoissa. Tällä hetkellä se tuntuu aika ajoin nousevan pintaan eri kitarariffeinä, joita olen nauhoittanut talteen myöhempää työstämistä silmällä pitäen.



Tänään aloitin sovitushomman. Rusikoinnin kohteena on Yesin Southside of the Sky. Onneksi apuna on Spock's Beardin versio biisistä. Sen avulla saan muokattua pitkähkön väliosan Slow Marching Bandille sopivaan muotoon. Hauskaa ja pelottavaa puuhaa.



Omien biisien työstäminen on edennyt, vaikkakin hitaanlaisesti. Kerttu ja Kutri lähtevät vajaan kahden viikon päästä mummolaan pariksi viikoksi ja silloin olisi tarkoitus nauhoittaa suurin osa kitaroista niihin biiseihin, joihin on jo rummut ja tehdä demopohjat loppuihin. Sitten saammekin jo alkaa hätyytellä basistia, josko hänellä riittäisi kiinnostusta kamaamme. Viimeinen etappi nauhoituksissa on se, mitä kauhulla odottelen, eli laulujen purkittaminen.



Jos kaikki menee hyvin, koko homma on purkissa kesään mennessä ja triomme treenaamassa hikihatussa biisejä esityskuntoon.



Jokohan nämä kaikki meneillään olevat jutut tuli kunnolla jinksattua?

Author: Hans » Comments:

keskiviikko, helmikuu 16, 2005

Vihdoinkin! (No tavallaan..)



Outoa kyllä, Linnunradan käsikirja liftareille-elokuvan uutta traileria ei löydy viralliselta sivulta, mutta täältä se löytyy, vaikkakin erittäin pienikokoisena. Jäämme innolla odottamaan..

Author: Hans » Comments:

Unelmansa kullakin



R30



Again, Mr. T. delivers!

Author: Hans » Comments:

tiistai, helmikuu 15, 2005

WTF?!?!



Mahdanko pystyä nukkumaan luettuani tämän? Kiitoksia vaan, Darren..

Author: Hans » Comments:

keskiviikko, helmikuu 09, 2005

Peart


Täytyy myöntää, että puhuessani rumpukoneista, en koskaan ole tullut ajatelleeksi tätä.

Author: Hans » Comments:

lauantai, helmikuu 05, 2005

Euroviisut



Poistuin tietokoneen äärestä ja ajattelin katsella hetken televisiota. Jouduin kuitenkin palaamaan tähän juoksujalkaa nähtyäni pätkän euroviisuehdokas Jennien biisistä Kiss Me. En ollut uskoa korviani, kun hän lauloi rivin: A life-time to burn all my candles in the both ends. Olenko ainoa, jonka mielestä lauseessa on jotain hyvin hämmentävää? Sanokaa minulle, että kuulin väärin.

Author: Hans » Comments:

Sanojen merkitykset



Kerttu on lukenut Kutrille Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen Satupuu-lorukirjaa (WSOY, ISBN 951-0-04055-X).. Tänään Kutri avasi kirjan Metsänhiisi-runon kohdalta ja alkoi hokea "Pois! Puu!". Kuvituksessa oli kyllä puu, mutta merkitys löytyi lorun viimeisen säkeistön viimeiseltä riviltä:


Silloin viisi hiittä loikki
suuren metsän pokki.
Pienen-pienen-
pienen-
pieninä ne huusi:
Pois nyt alta! Meitä tulee kuusi!


Että ihminen voikin tuntea ylpeyttä toisen väärin ymmärtämisestä.

Author: Hans » Comments:

tiistai, helmikuu 01, 2005

Musiikki kuvina (no, soittajia ainakin)



Toisinaan sitä yrittää etsiä kuvia joistain tietyistä muusikoista. Silloin tulee apuun MusicPictures.com. Ei mikään täydellisyyttä lähestyvä palvelu (laitoin hakuun monta nimeä, jotka eivät tuottaneet tulosta), mutta jo Ian Anderson rivona joulupukkina todistaa palvelun toimivuuden!

Author: Hans » Comments: