lauantai, marraskuu 26, 2005
Wax off.
Noriyuki "Pat" Morita on kuollut.
flickr
torstai, marraskuu 17, 2005
71 ja ½ minuuttia
Raakaeditoitu ja esimasteroitu Gonzo Jazz on pituudeltaan toista tuntia. Seuraava vaihe onkin kiikuttaa raidat M:lle taajuuskorjattavaksi. Kokonaisuus lyhenee vielä vähän kun siivoan raitojen alut ja loput, mutta silti edessä on päätös: Poistammeko raitoja sen verran, että saamme materiaalin mahtumaan 50:n minuuttiin vai jaammeko raidat kahdelle levylle. Tämä päätös täytyy tehdä mahdollisen kuuntelijan mielenterveyden vuoksi.
Samalla kun valmistelin raidat, otin ja nimesin ne. Listalla on mm. sellaisia helmiä kuin Gonzo Jazz Part Two - Make it Bonk!, Let's Not Try That Again (n. puolen minuutin koominen yritys, joka kaatuu ennen kuin ehtii alkaakkaan), Charming Snakes, Strap-On Duck, ...And There's Always Music in the Air (kuka ensimmäisenä tietää mistä nimi on peräisin saa ilmaisen kopion levystä jahka se saadaan valmiiksi) ja Linsen Suppe Mit Wurst.
Levyä tuskin koskaan virallisesti julkaistaan. Poltamme siitä kotikonstein kopioita ja tulostamme itse kannet ja myymme sellaiseen hintaan, että kulut on katettu. Tästä aiheesta lisää, kun se on ajankohtaista.
keskiviikko, marraskuu 16, 2005
Gonzo Jazz
Stereoface-triomme ensimmäisistä seitsemästä treeneistä viidet nauhoitettiin hyvin yksinkertaisella kahden hyvän mikrofonin ja digitaalinauhurin avulla. Tarkoitus oli saada talteen mahdollisimman suuri osa improvisaatioista ja jameista, joihin valtaosa treenausajastamme kului kevään aikana. Ei nimittäin ole paljon parempaa tapaa tutustua toisten soittamiseen kuin heittäytymällä päätäpahkaa tuntemattomaan.
Pikkuhiljaa olen saanut tallenteet editoitua ja nyt ne odottavat esimasterointia, joka olisi tarkoitus aloittaa tänä iltana/yönä perheen käytyä levolle. Homma ei ole kovin suuri, sillä tein tänään testit selvittääkseni millä tavalla saan hirvittäviä dynamiikkaeroja sisältävät tallenteet kuuntelukelpoisiksi pilaamatta sointia.
Soitin viikko sitten muutamia otoksia biiseistä nuoremmalle veljelleni. Jonkun vähemmän sovinnaisen kappaleen kohdalla hän totesi: "Aikamoista Gonzoa!" Siitäpä keksin levylle nimen Gonzo Jazz. Olin aikaisemmin leikitellyt parin biisin yhteydessä termillä Semijazz, mutta se tuntui väärältä. Semijazz on näennäisesti jatsia ja tarkoittaa, että soittajat ainakin yrittävät soittaa jaskaa.
Gonzo onkin jo sitten aivan jotain muuta.
Windows supertietokoneeseen?
Tämä oli minulle uutta tietoa. Seatle Post-Intelligencer raportoi, että Bill Gates on kertonut SC/05-kokouksessa pitämässään puheessa Microsoftin aikovan tuoda markkinoille oman tuotteensa supertietokoneille: Windows Compute Cluster Server 2003 (2003?!?! Onko deadline vähän ylitetty?)
Tietyssä piireissä tästä varmasti riittää vitsintynkää pitkäksi aikaa.
tiistai, marraskuu 15, 2005
Soittakaa Polaroid!
Nauhoitin kotioloissa pari ottoa kitarapohjaa Rhythm of Water:n. Yläkerran naapurin ovella kävi poliisipartio pimputtelemassa. Erehtyivätköhän asunnosta?
Äijäilyä, osa 2
Niinpä vain päiväksi suunnittelemani nauhoitussessio muuttui uuden vaatekomeron kasaamiseksi. Neljä tuntia ruuvaamista, vasarointia, liimaamista, ähisemistä, hikoilua, kiroilua ja tupakkataukoja. Valmista tuli.
Ehkä saan kitaroita purkkiin huomenna..
sunnuntai, marraskuu 13, 2005
Keskuslukitus
Turhauttavaa. Auton keskuslukitus toimii todella erikoisesti. Etuovesta väännät lukot auki, kuuluu klik klik, ja ovet ovat uudelleen lukossa. Ovet saa kyllä auki, kun avaa peräluukun. Onglema on siinä, että ovet lukkiutuvat kun luukun läimäyttää kiinni. Pitää olla lännen nopein ja nykästä ovi auki sen puolen sekunnin aikana kun lukko on auki. Sen jälkeen keskuslukitus yrittää lukita ovia kunnes ovi suljetaan tai akku tyhjenee.
Ei ole paljon turhempaa keksintöä.
lauantai, marraskuu 12, 2005
Pasi Rytinki laukoo
Pasi Rytinki kirjoitti Apu-lehden numeroon 45 (11.11. 2005) avoimen kirjeen. Skannattu juttu löytyy kuvan takaa..
perjantai, marraskuu 11, 2005
Kate ja minä
Varhaisimpiin muistamiini audiovisuaalisiin musiikkikokemuksiini lukeutuu erinäisiä sumuisia muistoja Euroviisusta, välähdyksenomaisia mielikuvia Kissistä ja Alice Cooperista dokumentissa, joka käsitteli glam- ja horror rockia, sekä Kate Bush laulamassa Wuthering Heightsia*. Kaikki nämä tarjosi Ruotsin televisio 70-luvun loppupuoliskolla.
Kate jäi mieleeni pysyvästi, vaikkakin ehti kulua melkein kymmenen vuotta, ennen kuin tiesin kenestä oli kyse.
Kun veljeni toi kotiin c-kasetille nauhoitetun levyn Hounds of Love, olin täysin myyty. Erityisen kiehtova on levyn toinen puolisko. The Ninth Wave-otsikon alle sävelletyt seitsemän biisiä kertovat laivalta mereen huuhtoutuneen naisen kokemuksista, kun hän yksin yöllä kelluu pelastusliiviensä varassa ainoastaan pieni merkkivalo mukanaan. Hiljalleen hän vajoaa uneen ja alkaa painajaisten kavalkadi.
Sittemmin hankin muutkin Katen levyt muodossa tai toisessa ja kokonaisuuksina niistä järisyttävimmät jo mainitun Houndsin lisäksi ovat olleet The Dreaming ja The Sensual World.
Viimeisen kolmen neljän vuoden aikana on minun ja Mr. T:n välille muodostunut vitsiksi Katen vuosittaiset ilmoitukset levyn ilmestymisestä ensivuonna. Hämmästys olikin suuri kun uusi levy Aerial lopultakin ilmestyi.
Olen kuunnellut uuden levyn muutaman kerran ja se tuntuu pikkuhiljaa uivan liiveihin. Muutama biisi aiheuttaa erittäin voimakkaita väristyksiä. Katen vimmaisuus on huomattavasti laantunut sitten Dreamingin, mutta rouvan luomat äänimaisemat, tunnelmat, melodiat ja tekstit ovat pysyneet aivan yhtä huumaavina ja arvoituksellisina. Suosittelen syöksyä hunajaisesta merestä hunajaiselle taivaalle.
-------------
* Yksi elämäni hirveimmistä musiikkikokemuksista oli kuulla ja nähdä Laura Voutilainen esittämässä Wuthering Heightsia jossain gaalaohjelmassa (Kertun mukaan kyseessä oli joku milleniumjuhla).