Lauantaina 12.1. Margin of Safety soittaa lämppärinä oululaiselle Punaisen kungingattaren periaate-orkesterille. Sijainti on teatteriravintola Telakka Tampreella ja liput 5e. Progehtavaa meininkiä siis luvassa kahden bändin voimin. Tervetuloa ihmettelemään!
Enpä muista milloin olisin saanut lahjan, josta olisin innostunut kuin pikkupoika. Eilen vaimoni antoi syntymäpäivälahjaksi minulle uuden kitaralaukun. Olenkin pitkään höpissyt*, että pitäisi ostaa ns. gig bag, kun stratokasterini kova perinteinen laukku on painava, hankala kantaa ja kahva on ollut jo pitkään hitaassa hajoamistilassa. Erityisesti nyt, kun myimme auton pois, selässä kannaettava kitaralaukku on kuin taivaan lahja.
Ja kaikista maailman kaupoista vaimoni löysi laukun Lielahden Lidlistä.
*Höpinä on vanhenemisen mukanaan tuoma luontaisetu.
The BBC Radiophonic Workshop, one of the sound effects units of the BBC, was created in 1958 to produce effects and new music for radio, and was closed in March 1998, although much of its traditional work had already been outsourced by 1995. It was based in the BBC's Maida Vale studios in Delaware Road, London, W9, UK growing outwards from the then-legendary Room 13. The innovative music and techniques used by the Workshop has made it one of the most significant influences on electronic music today.
Siitä onkin jo vuosia kun olen viimeksi tämän kappaleen kuullut, saati sitten nähnyt videon (kiitoksia vain, Henri). Täytyypä sanoa, etten silloin ala-asteikäisenä käsittänyt mistä oikein oli kyse. Täytyy myöskin sanoa, että hyvin tuntuu käyvän Mel Brooksilta rap.
Joku varmaankin tunnistaa VL-Tonen soundin. 80-luvun alussa Saksalainen orkesteri nimeltä Trio keksi käyttää VL-Tonea ja tuloksena oli hitti "Da Da Da".
Eilen tuli kuluneeksi 30 vuotta Elviksen kuolemasta. Siihen liittyen tarjoan YouTuben suosiollisella avulla Living Colourin livepätkän Elvis is dead/Cult of Personality.
Ja lopuksi itse kuningasta. Tämä on hyvin kuuluisa esitys kappaleesta Are You Lonesome Tonight?, jonka aikana Elvis saa hysteerisen naurukohtauksen sopraano Cissy Houstonin thereminmäisen ujeltamisen johdosta. Tai sitten syynä yksinkertaisesti on hieman muokatut lyriikat: "Do you gaze at your bald head and wish you had hair.
Tein ensimmäisen YouTube videoni. Halusin näyttää niille joita kiinnostaa, että minkälaista ääntä DD-20:llä voi saada aikaiseksi. Kitarani oli kytketty suoraan pedaalin ja pedaai suoraan tietokoneen ääniliitäntään. Videon kuvasin Nikon Coolpix 8800 valokuvakamerallani.
Härpytin, integroitu kitara-efekti-vahvistin on jokaisen katusoittajan unelmakitara. En kylläkään osaa sanoa riittääkö tuossa potku Hämeenkadulla soittamaan. Voi jäädä satisfactionit bussin jyrinän alle. Mutta matkustavalle kitaristille harjoituskitaraksi aivan ehdoton kuuloke- ja mp3-soitinliitäntöineen. Valitettavasti Härpyttimiä on olemassa tasan yksi.
Bändi heräsi kesähorroksesta. Syyskausi avattiin treenikämpällä toimivilla improilla ja hektisillä versioilla biiseistä, jotka olisi tarkoitus lähiaikoina tallentaa ykkösinä ja nollina ProTools-käsittelyä ja päällenauhoituksia odottamaan.
Yhteissoundi oli selkeämpi kuin koskaan. Suurelta osin siihen vaikutti se, että jätin vahvistimeni nostamatta telineeseen. Musarini on selkeästi suunniteltu pidettäväksi lattian tasossa.
Ilokseni varmistuin siitä, että olen jälleen löytänyt lauluääneni. Se on majaillut suunnilleen kuusi kuukautta jossain paksusuolen mutkassa. Eilen se soi kirkkaasti ja selkeästi, vaikkakin epäpuhtaita nuotteja kajahteli laulukamoista tuon tuosta. Kukahan niitä sinne viskoo?
Tuleva tallenne on mielessäni saanut kaksi työnimeä: NOW ja Driven. Molemmat kuvaavat hyvin biisien tunnelmaa. Toivottavasti sessiot menevät suunnitelmien mukaan. Enää muutaman piuhan puute (!) ja ajankohdan epäselvyys ovat hidasteina. Toivottavasti pian..
Moottoriurheilusta en tiedä mitään. Ehkä J. J. on kotonaan miettimässä samaa kuin minä: Onko F-1 plektra niin hyvä kuin väitetään (pdf-tiedosto).
Tilasin muutaman kappaleen kyseisiä plekuja plektra.comista (varsin pätevä palvelu). F-1 on mielenkiintoinen keksintö. Sen muotoilu pakottaa pitämään plektraa "oikein". Käyttäjäkommenttien perusteella plektran oikea asento ja sen kädessä pysyminen on yllättävän monelle suuri ongelma. Kyllähän tavallinen littana pleku omistakin sormista karkaa aina silloin tällöin. F-1 pysyy näpeissä varmemmin.
Johtuen plekun valmistustavasta, siihen on täytynyt löytää oikeanlainen materiaali. Kolmikerroksinen muovi on kuitenkin hyvin kovaa ja plektrassa oleva mutka muodostaa kolon joka toimii pienenä kaikukoppana, joten plektran osuminen kitaran kieleen aiheuttaa hyvin kuuluvan napsahduksen. Omaan korvaani se kuulostaa varsin ikävältä, kun harjoittelen sähkökitarallani hyvin usein ilman vahvistinta. Ilmiö voi olla ongelmallinen myös akustisen kanssa, jos keikalla tai nauhoitustilanteessa akustinen vahvistetaan tai nauhoitetaan ulkoisen mikrofonin avulla.
Materiaalin kovuus vaikuttaa myös soittotuntumaan. Ostamani yksilöt ovat mallia Heavy (1.0 mm), joten en voi sanoa, miltä medium vahvuus tuntuu. On mahdollista, että ohuempi versio ei pidä niin isoa ääntä ja on joustavampi.
Koska plektra on taivutettu kaksinkerroin, F-1 Heavy tuntuu kädessä melkoisen paksulta. Tähän varmaankin tottuisi ajan myötä ja voi olla, että jos itsellä olisi suuria ongelmia littanoiden plektrojen kanssa, minulla olisi motivaatiota totuttautua käyttämään F-1:tä.
Suurimmaksi kynnykseksi tämän keksinnön käyttämiselle muodostui itsellä plektran koko. Vaikka se näennäisesti on standardikokoa, sen muotoilu omille sormilleni aiheuttaa sen, että joko etusormeni osuu jatkuvasti kieliin tai sitten (kun siirrän plektraa niin ettei näin käy) plektra alkaa tuntua epätasapainoiselta ja jopa liukua kohti kieliä. Jos plektran kärki olisi tehty hieman pidemmäksi, se istuisi paremmin ja etusormi jäisi kauemmas kielistä.
Jos joku olisi laittanut käteeni tällaisen plektran kun aloitin kitaran soittamisen vuonna miekka ja kivi, olisin varmaan ollut ikuisesti kiitollinen ja moni kirous olisi jäänyt manaamatta. Mutta koska olen soittanut niin kauan ja soittaessani muutan plektran asentoa aavistuksen verran sen mukaan mitä soitan, F-1 tuntuu rajoittavalta.
Ostamani neljä kappaletta taidan lahjoittaa kitaristiystävilleni. Ehkä joku heistä päätyy käyttämään niitä vakituisesti.
Bändin ensimmäinen, joka näki päivänvalon neljäntenä. Nauhoitettiin neljällä eri kalustolla. Levyn ensimmäiset instrumenttiraidat nauhoitettiin melkein neljä vuotta sitte, ennen kuin bändi oli edes syntynyt. Aloitusbiisin runko ja tekstit syntyivät noin 12 vuotta sitten. Levyltä pudotettiin pois kaksi biisiä, joista toinen nauhoitetaan uusiksi bändin seuraavalle tuotokselle, joka olisi tarkoitus nauhoittaa ja miksata vielä tämän vuoden aikana.
Tänään Stadionille katsomaan Genesistä. Bändiä olen kuunnellut jostain 80-luvun alkupuoliskosta lähtien, joten minulla ei ole suurempia ongelmia "Genesis jälkeen Gabrielin" aikakauden tuotannon suhteen, vaikkakin varhaisempi tuotanto on vuosi vuodelta noussut korkeammalle suosikkieni joukossa. Ja se täytyy sanoa, että Invisible Touch-biisi on yksi kaikkien aikojen inhokkejani.
Pitää vain toivoa, että vaikka tiedän etten voi välttyä noilta kamalilta listahiteiltä, toivon silti että luvassa on enemmän hyväämusiikkia kuin onttoja tuotteita.
Jostain syystä blogini ei päivity Blogilistalla. Kohtelen sitä sitten samalla tavalla ja olen välittämättä.
Päivällä iski kova vatsakipu. Hetken luulin, että käy samoin kuin tammikuussa, kun sairastuin oksennustautiin n. vikkoa ennen Margin of Safetyn keikkaa. Onneksi nyt vointi on moitteeton eikä lauantain keikka Tampereen Ravintola Artturissa näyttäisi olevan vaarassa. Sinne vaan kaikki kuuntelemaan bändin tulkintaa progesta.
Ian Anderson sävelsi kappaleen Boris Dancing Jeltsinin esityksen innoittamana. Tässä Jethro Tull esiintymässä vuonna 2005.
Toinen esitys samasta kappaleesta löytyy täältä ja on kuuntelemisen arvoinen ainakin sen vuoksi, että Andersonin jutustelu itänaapurimme päämiehistä on varsin hauskaa kuultavaa.
Tässä videossa Brian Setzer ei soita mitään mitä minä osaisin soittaa. Oli musiikki mitä hyvänsä, nautin (ja kärsin) aina kuullessani ja nähdessäni taitavaa soittoa.
Varastettu!! Flying finn sound of blues harmaa-musta sunburst. 2Xhumb. Lisäksi Flying finn vihreä-ruskea-musta maastokuvio. 2xsingle, 1xhumb. Tampereen henry's pubin takahuoneesta ke-to välisenä yönä. Palkkio!
Eli jos tällaisia tulee joku tarjoamaan, kannattaa ottaa yhteyttä tämä ilmoituksen tekijälle. Ja laittakaa ihmeessä tietoa eteenpäin. Flying Finn-kitarat ovat aika spesiaaleja ja arvokkaita, että on hyvät mahdollisuudet että tekijät jäävät kiinni, jos riittävän usea tietää tapahtuneesta.
Ilmeisesti ravintoloiden takahuoneet eivät ole kovin luotettavia mestoja öisin..
Amy Winehouse on minulle uusi tuttavuus. Naisen upea esitys Brits 2007 tilaisuudessa oli ensikosketukseni ja olin heti myyty. Tämä rääväsuinen cockney neito on erittäin lahjakas ja persoonallinen laulaja.
Kuvassa oleva Ring Flute (ääninäyte) on omalla pelkistetyllä tavallaan ehkä kaunein näkemäni soitin. Kuva on kuitenki hieman harhaanjohtava, koska soittimesta on saatavilla vain muovinen ja puinen versio.
Törmäsin kyseiseen instrumenttiin kun tein nettihaun erikoisista soittimista. Vastaan tuli erinomainen sivusto The Odd Music Gallery. Sivuilla esitellään kokoelma hyvinkin kokeellisia soittimia, niiden ympärille koottuja orkestereita sekä eräiden hyvin kokeellisten artistien projekteissaan soittamia.. juttuja. Esimerkkinä mainittakoon vaikka Jon Rosen piikkilanka-aidat.
Vaikuttavin musiikillinen esitys jonka tämän avulla löysin on ehdottomasti Jim Bartz soittamassa rumpalin kanssa Beatles mukaelmaansa Strawberry Jam. Soitin ei niinkään ole yksi instrumentti vaan kokoelma kielisoittimia jota hän kutsuu StringStationiksi. YT:stä löytyy myös Story of the StringStation, Pt.1 & Pt.2.
Minua on kiehtonut erikoiset soittimet niin kauan kuin muistan. Theremin, Mellotron, Chapman Stick, Warr Guitar.. Yksi työn alla oleva projekti on vanhan nailonkielisen Landolan muuntaminen nauhattomaksi. Periaatteessa kitara on soittovalmis, mutta tein virheen alkaessani hiomaan vanhaa lohkeillutta lakkapintaa pois. Hirvittävän rasittavaa työtä ja jälki on rumaa.
Kieli-instrumenttien nauhattomuus ei ole mikään uusi tai erikoinen ilmiö. Kaikki jousisoittimet ovat nauhattomia. Mutta kosketinsoittimia ei ole suuremmin valmisettu ilman koskettimia.
Eräs suuresti ihailemistani ihmisistä on Thomas Dolby. Hän on oman musiikin lisäksi työskennellyt soittajana, tuottajana, miksaajana, sovittajana ja nauhoitusteknikkona mm. sellaisille artisteille/bändeille kuin Foreignerin, Robyn Hitchcock, Ryuichi Sakamoto, Joni Mitchell, George Clinton, Prefab Sprout, Belinda Carlisle, Ofra Haza, Def Leppard ja Roger Waters.
Hänen käsialaansa on myös musiikit Ken Russellin elokuvaan Gothic. Dolby kirjoittaa leffan musiikin nauhoittamisesta ja Russellista blogissaan.
Ilmeisesti mp3 soittimien oheislaitteita tuottava Belkin on suunnittelemassa TuneStudio nimistä laitetta, johon kytkettynä iPod muuttuu moniraitatallentimeksi. Joko niin, tai sitten joku on renderöinyt märän unensa kuvaksi.
Aika koleen näkönen peli ja kyllä tuollainen siirtyisi helposti paikasta toiseen, mutta jos olisin hankkimassa moniraituria, ostaisin siihen tarkoitukseen tehdyn erillisen laitteen. Mutta mitä minä tiedän. Ehkä tästä tulee vuoden hittituote, kun kaikki iPodin jo omistavat kotimuusikot/DJ:t innostuvat laitteesta. Gizmodon mukaan laite tulee myyntiin kesällä ja sen hinnaksi on ilmoitettu 180 taalaa.
Löysin uutisenGearWiren syötteestä. Suosittelen kaikille muusiikintekijöille.
Lisäys 23:41: Meni hetki ennen kuin minulle valkeni ettei tuo laite tee iPodista moniraitatallenninta, vaan se on mikseri, jolla saa miksattua neljä eri äänilähdettä stereoraidaksi. Eli periaatteessa tuohon käyttöön kävisi mikä hyvänsä mikseri josta syötetään audio stereoplugijohdolla iPodille. Öh.