Mp3 soittimeen kytkettävä vibraattori, "orgasmisyntetisoija" Moaning Lisa.. Muun muassa tällaisia keksintöjä ja muuta "pornoelektroniikkaa" varten on Arse Elektronika-messut.
Alla olevat videot eivät (mielestäni) sinänsä sisällä mitään säädytöntä, mutta jollekin toiselle tämäkin on liikaa, joten vastuu on itsellänne.
Enpä muista milloin olisin saanut lahjan, josta olisin innostunut kuin pikkupoika. Eilen vaimoni antoi syntymäpäivälahjaksi minulle uuden kitaralaukun. Olenkin pitkään höpissyt*, että pitäisi ostaa ns. gig bag, kun stratokasterini kova perinteinen laukku on painava, hankala kantaa ja kahva on ollut jo pitkään hitaassa hajoamistilassa. Erityisesti nyt, kun myimme auton pois, selässä kannaettava kitaralaukku on kuin taivaan lahja.
Ja kaikista maailman kaupoista vaimoni löysi laukun Lielahden Lidlistä.
*Höpinä on vanhenemisen mukanaan tuoma luontaisetu.
Tein ensimmäisen YouTube videoni. Halusin näyttää niille joita kiinnostaa, että minkälaista ääntä DD-20:llä voi saada aikaiseksi. Kitarani oli kytketty suoraan pedaalin ja pedaai suoraan tietokoneen ääniliitäntään. Videon kuvasin Nikon Coolpix 8800 valokuvakamerallani.
Härpytin, integroitu kitara-efekti-vahvistin on jokaisen katusoittajan unelmakitara. En kylläkään osaa sanoa riittääkö tuossa potku Hämeenkadulla soittamaan. Voi jäädä satisfactionit bussin jyrinän alle. Mutta matkustavalle kitaristille harjoituskitaraksi aivan ehdoton kuuloke- ja mp3-soitinliitäntöineen. Valitettavasti Härpyttimiä on olemassa tasan yksi.
Moottoriurheilusta en tiedä mitään. Ehkä J. J. on kotonaan miettimässä samaa kuin minä: Onko F-1 plektra niin hyvä kuin väitetään (pdf-tiedosto).
Tilasin muutaman kappaleen kyseisiä plekuja plektra.comista (varsin pätevä palvelu). F-1 on mielenkiintoinen keksintö. Sen muotoilu pakottaa pitämään plektraa "oikein". Käyttäjäkommenttien perusteella plektran oikea asento ja sen kädessä pysyminen on yllättävän monelle suuri ongelma. Kyllähän tavallinen littana pleku omistakin sormista karkaa aina silloin tällöin. F-1 pysyy näpeissä varmemmin.
Johtuen plekun valmistustavasta, siihen on täytynyt löytää oikeanlainen materiaali. Kolmikerroksinen muovi on kuitenkin hyvin kovaa ja plektrassa oleva mutka muodostaa kolon joka toimii pienenä kaikukoppana, joten plektran osuminen kitaran kieleen aiheuttaa hyvin kuuluvan napsahduksen. Omaan korvaani se kuulostaa varsin ikävältä, kun harjoittelen sähkökitarallani hyvin usein ilman vahvistinta. Ilmiö voi olla ongelmallinen myös akustisen kanssa, jos keikalla tai nauhoitustilanteessa akustinen vahvistetaan tai nauhoitetaan ulkoisen mikrofonin avulla.
Materiaalin kovuus vaikuttaa myös soittotuntumaan. Ostamani yksilöt ovat mallia Heavy (1.0 mm), joten en voi sanoa, miltä medium vahvuus tuntuu. On mahdollista, että ohuempi versio ei pidä niin isoa ääntä ja on joustavampi.
Koska plektra on taivutettu kaksinkerroin, F-1 Heavy tuntuu kädessä melkoisen paksulta. Tähän varmaankin tottuisi ajan myötä ja voi olla, että jos itsellä olisi suuria ongelmia littanoiden plektrojen kanssa, minulla olisi motivaatiota totuttautua käyttämään F-1:tä.
Suurimmaksi kynnykseksi tämän keksinnön käyttämiselle muodostui itsellä plektran koko. Vaikka se näennäisesti on standardikokoa, sen muotoilu omille sormilleni aiheuttaa sen, että joko etusormeni osuu jatkuvasti kieliin tai sitten (kun siirrän plektraa niin ettei näin käy) plektra alkaa tuntua epätasapainoiselta ja jopa liukua kohti kieliä. Jos plektran kärki olisi tehty hieman pidemmäksi, se istuisi paremmin ja etusormi jäisi kauemmas kielistä.
Jos joku olisi laittanut käteeni tällaisen plektran kun aloitin kitaran soittamisen vuonna miekka ja kivi, olisin varmaan ollut ikuisesti kiitollinen ja moni kirous olisi jäänyt manaamatta. Mutta koska olen soittanut niin kauan ja soittaessani muutan plektran asentoa aavistuksen verran sen mukaan mitä soitan, F-1 tuntuu rajoittavalta.
Ostamani neljä kappaletta taidan lahjoittaa kitaristiystävilleni. Ehkä joku heistä päätyy käyttämään niitä vakituisesti.
Varastettu!! Flying finn sound of blues harmaa-musta sunburst. 2Xhumb. Lisäksi Flying finn vihreä-ruskea-musta maastokuvio. 2xsingle, 1xhumb. Tampereen henry's pubin takahuoneesta ke-to välisenä yönä. Palkkio!
Eli jos tällaisia tulee joku tarjoamaan, kannattaa ottaa yhteyttä tämä ilmoituksen tekijälle. Ja laittakaa ihmeessä tietoa eteenpäin. Flying Finn-kitarat ovat aika spesiaaleja ja arvokkaita, että on hyvät mahdollisuudet että tekijät jäävät kiinni, jos riittävän usea tietää tapahtuneesta.
Ilmeisesti ravintoloiden takahuoneet eivät ole kovin luotettavia mestoja öisin..
Kuvassa oleva Ring Flute (ääninäyte) on omalla pelkistetyllä tavallaan ehkä kaunein näkemäni soitin. Kuva on kuitenki hieman harhaanjohtava, koska soittimesta on saatavilla vain muovinen ja puinen versio.
Törmäsin kyseiseen instrumenttiin kun tein nettihaun erikoisista soittimista. Vastaan tuli erinomainen sivusto The Odd Music Gallery. Sivuilla esitellään kokoelma hyvinkin kokeellisia soittimia, niiden ympärille koottuja orkestereita sekä eräiden hyvin kokeellisten artistien projekteissaan soittamia.. juttuja. Esimerkkinä mainittakoon vaikka Jon Rosen piikkilanka-aidat.
Vaikuttavin musiikillinen esitys jonka tämän avulla löysin on ehdottomasti Jim Bartz soittamassa rumpalin kanssa Beatles mukaelmaansa Strawberry Jam. Soitin ei niinkään ole yksi instrumentti vaan kokoelma kielisoittimia jota hän kutsuu StringStationiksi. YT:stä löytyy myös Story of the StringStation, Pt.1 & Pt.2.
Minua on kiehtonut erikoiset soittimet niin kauan kuin muistan. Theremin, Mellotron, Chapman Stick, Warr Guitar.. Yksi työn alla oleva projekti on vanhan nailonkielisen Landolan muuntaminen nauhattomaksi. Periaatteessa kitara on soittovalmis, mutta tein virheen alkaessani hiomaan vanhaa lohkeillutta lakkapintaa pois. Hirvittävän rasittavaa työtä ja jälki on rumaa.
Kieli-instrumenttien nauhattomuus ei ole mikään uusi tai erikoinen ilmiö. Kaikki jousisoittimet ovat nauhattomia. Mutta kosketinsoittimia ei ole suuremmin valmisettu ilman koskettimia.
